Aamulla yritettiin käydä paikallisessa kalasavustamossa, mutta ei saatu kalaa. Harmi kun ollaan täällä viikonloppuna. Ei päästy kirjastoonkaan katsomaan jättiläistä. Lähdettiin 10.45. Tuuli oli kääntynyt eteläpuolelle ja päästiin hienosti keulapurjeella. Pari tuntia päästiin purjeella, sitten moinasi ja mentiin moottorilla. Mainingit eiliseltä vielä melkoiset. Takana lähestyvät pilvet. Lisättiin sadevaatteet melkoisessa keinutuksessa ja klo 14 alkoikin sataa. Kohta nousi tuuli ja kippari avasi keulapurjeen. Se olikin melko riuhtomista, kun purje siirtyi puolelta toiselle ja kippari jiippasi sitä moneen kertaan. Tuuli kääntyi silloin itään ja aika kovana. Tuuli yltyi ja sade yltyi. Tultiin tosi tiukkaa lähes vastaista ja vettä tuli. Molemmat luulivat, että haalarit eivät pidä vettä. Mutta pitävät. Sen totesi förstikin, kun onnistui käymään veneen vessassa yhden saaren suojassa. Alushousutkin olivat kuivat. On vain niin kylmä. Pitäisiköhän tilata Saaraa lähettämään villahousut. Ei näköjään ole tarpeeksi haalarit ja alla urheilukerrasto ja fleecepuku.
Kristiinankaupunkiin rantauduttiin klo 17.30. Saarten ja paikkojen nimet muuttuivat merikortissa matkan aikana ruotsinkielisiksi. Käytiin lähiravintolassa syömässä paikallista siikaa, joka oli herkullista ja ihanan lämmintä. Pois lähtiessä samaan aikaan tuli ravintolasta nainen, joka oli käynyt ostamassa ruokaa mukaansa. Annos putosi kadulle ja nainen: Jävla! Ollaan ruotsinkielisessä paikassa.
Ollaan Pohjanmaalla. Ei uskoisi. Ylitettiin matkalla 62. leveyspiiri. Otettiin saaristolaiskonjakit sen kunniaksi. Lämmitti.
16.6.2013 sunnuntaina Helena
Kylläpä nuo leveyspiirit ylittyvät. Onnea siitä.Aamupäivällä kävin lukemassa Sirkulle lokikirjan ääneen. Kippari ja försti voivat vaan kuvitella sitä ilon ja myötäelämisen määrää. Kahteen kertaan luin kohdan:Kahvi, voileivät ja Sirkun antama suklaa auttoivat jaksamaan... Lopuksi Sirkku sirkutteli jotenkin näin "Voi kuin mie oon niin ilonen kun sie luit.Kyllä heill on ollu seikkailua ja vastatuulta. Miul käv aivan kylmät värreet ja karvat nous pystyyn" silitteli toisella kädellä käsivarttaan ja heläytti NIIN ILOSEN NAURUN " ai niin, eihän miul oo ennää karvoikaan käsis". Kyllä loki-blogin pitäminen on ihana asia. Kiitos siitä. Nyt painun nukkumaan Saaran tekemän hyvän aterian jälkeen. Seurassamme oli Saaran ystävä Karoliina, Marttilan tyttöjä. Mielenkiintoisia keskusteluja nuorten naisten kanssa.
VastaaPoistaHuomenna alkaa töissä järjestämämme kolmipäiväinen pohjoismainen konferenssi aiheena Sokean lapsen leikki. Se alkaa komeasti Kessun laululla. Toivon teille myötäistä tuulta! Rt.Kirsti
Matka on pitkä, mutta pitkällä jo olette! Katselin taas karttaa ja ihmettelin Pohjanlahden rannikkoa!
VastaaPoistaAjatelkaapa, mikä muisto/perintö Leolle ja Ellille jää Ilonan lokikirjasta ja reissustanne. Lapset voivat monen monta kertaa vuoosien kulueesa kertoa isovanhemmistaa, jotka purjehtivat Pohjanlahden ympäri, aikamoista!
Niin ja miten monia lokikirjanne ilahduttaa jo matkannne varrella!
Voimia, iloa ja paljon isoja tunteita!
Jatta