Marjaniemi - Oulu

Aamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Marjaniemi on kyllä tosi hieno. Försti ja Vilja kävelyllä satamassa. Ihmiset näyttävät niin pieniltä isojen tuuligeneraattoreiden juurella. Kalastusveneitä saapui satamaan valtavien lokkiparvien saattelemina. Lokit ja tiirat pesivät aivan sataman vieressä ja kirkuna on sen mukainen. Ilonan kannella vieraili oululainen pariskunta, joihin olimme tutustuneet jo Raahessa. Saatiin monia vinkkejä Ruotsin puolelle.

Lähdettiin klo 12. Tuuli oli virinnyt ja tuli pohjois-koillisesta. Molemmat purjeet ylös heti satama-altaasta päästyämme. Kryssittiin pitkiä luoveja ensin ja sitten suurinpiirtein kohti itää oikaisten. Hailuoto on iso saari. Sen kiertäminen pohjoisen kautta kesti 4 tuntia. Erinomainen tuuli, 5-6 solmua koko ajan. Försti luki ääneen Joni Skiftesvikin Kohti tyrskyjä-antologiasta kertomusta Atlantin yli yksinpurjehduksesta. Aikamoista menoa.  Laitakarin jälkeen lähellä Oulua tuuli loppui, hirveä kuumuus, vaatteita vähemmäksi, purjeet alas ja moottori käyntiin. Gastimme Vilja pinnaan ja hänhän ajoi Rajahaudan sataman edustalle saakka. Risto oli nähnyt paljon vaivaa ja hommannut meille paikan Rajahaudasta. Se on tosi hienoa, koska marssimme satamasta 200 metriä Ainon luokse. Kiitos Risto.  Rajahaudassa olimme noin klo 19.  Aino-mummulla ihana lohikeitto odotti. Arja ja Antti tulivat hakemaan Viljaa. Kahvistelun jälkeen haettiin yhdessä veneeltä Viljan tavarat. Anttikin halusi käydä veneessä. Nyt Ainon luona, ukkonen jyrisee,  vettä sataa, keinuttaa, nukkumaan.

29.6.2013 lauantaina Helena

Raahe - Marjaniemi Hailuodossa

Sirkka ja Jenna toivat kummityttömme Viljan aamulla satamaan. Aamukahvien jälkeen saattajat poistuivat ja miehistö Viljalla vahvistettuna valmistautui lähtöön. Tuuli navakasti etelästä (10 m/s), joten odottelimme jonkin aikaa ja lähdimme ulos klo 13.45, Kiharaisen alkupätkän jlkeen nostimme purjeet ja ajoimme ulos Raahesta. Laitoimme karttaplotteriin tavoitepisteen Hailuodon Marjaniemen  sisäänajoväylälle ja lähdimme ajamaan sitä linjaa. Mantere taas hävisi paikoittain näkyvistä, Vilja selvisi hienosti melkoisesta merenkäynnistä. Tuuli loppui( mutta ei merenkäynti) n.4 mailia ennen tavoitepistettämme, joten jatkoimme koneella Marjaniemeen. Perillä klo 19.35. Marjaniemi on hieno paikka, parhaillaan täällä on jokin rock-konsertti ( kuten oli Raahessakin esiintyjinä mm. Frederik ja Matti Nykänen!).

Perjantaina 28.6. Paavo 

Raahe

Aamu valkeni helteisenä. Ei ole matkan aikana ollut näin kuumaa. Tuulikin oli kuin trooppinen tuuli. Risto tuli polttoainekanistereiden kanssa, jotka täynnä dieseliä. Kippari sai tankata Ilonan säiliön täyteen.  Käytiin Riston veneessä, iso scylla, hieno puupurjevene. Risto teettänyt sen Luvialla 23 vuotta sitten. Juotiin kahvit Ilonan kannella ja syötiin Annan lähettämää tuoretta leipää.  Ukkosta on ilmassa.

Riston lähdettyä siirrettiin vene varsinaiselle vieraspaikalle ja lähdettiin pyörillä kaupunkiin. Raahessa on myöskin viehättävä vanha kaupunki, keskellä Pietari Brahen patsas. Parhaillaan täällä vietetään Pekan päiviä 41. kerran ja monenlaista ohjelmaa on tarjolla. Käytiin Raahen museossa eli Pakkahuoneen museossa, jossa mm. säilytetään Raahen vanhan kirkon värikkäitä Mikael Baltin tekemiä puuveistoksia 1600-luvulta. Käytiin Kruununmakasiinissa, jossa maailman vanhin sukelluspuku, peräisin 1700-luvulta, tehty vasikannahasta. Se on museon aarre. Käytiin vesitornin  13.  kerroksessa olevassa näköalaravintolassa syömässä. Käytiin kaupassa. Vettä satoi ja kastuttiin. 

27.6.2013 torstaina Helena

Maakalla - Raahe

Aamu-uinnin, aamupalan ja tankkauksen jälkeen lähdettiin ulos satamasta klo 10. Karttaplotteriin (GPS) piste Raahen silsäänajoväylältä ja painettiin nappia MENE, jolloin se näytti viivalla reittimme ja kertoi matkan olevan 24 merimailia. Toisena päivänä peräkkäin matkamme johti ulkomerelle. Tuuli heräsi heti lähtömme jälkeen ja nostimme molemmat purjeet. Tuuli pohjoisesta ja Ilona nousi tiukkaa luovia koilliseen reittiä pitkin. Aallokko ja tuuli kasvoivat matkan kuluessa. Jäi kahvit juomatta ja suolakurkkuvati ym. lensi pentterin pöydältä lattialle. Pienensimme kahteen kertaan keulapurjetta kallistuksessa vuoksi. Kuuden tunnin purjehduksen jälkeen saavuimme merkitsemäämme pisteeseen. Laskettiin keulapurje ja käynnistettiin moottori. Näillä eväin jyskyttelimme vastaiseen Raahen syväväylälle, jota pitkin kaupungin tuntumaan. Sisäänajo perille raahen pursiseuran satamaan monimutkainen. Risto soitti ja kertoi odottavansa meitä jo kotisatamassaan. Kun ajoimme aallonmurtajan aukosta sisään n. klo 17.30 törähti purjehduskisojen maaliintulossa käytetty merkinantotorvi useaan kertaan -meille! Ristohan se siellä. Risto vastaanotti meidät kuohuviinipullon ja lasien kanssa, Skoolattiin Ilonan kannella. Mentiin Riston autolla heidän kotiinsa, jossa odotti Annan valmistama maittava illallinen. Mukava ilta, jonka jälkeen Risto toi meidät vielä takaisin satamaan.

Keskiviikkona 26.6. Paavo

Tankar - Maakalla Kalajoen saaristossa

Eilen illalla satamaan tuli lisää veneitä. Yksi oli tosi pieni purjevene, kaksi nuorta miestä Oulun Rajahaudasta, jossa pitäneet venettä aikaisemmin. Toinen vene oli haettu Oulusta. Kippari kertoi hieman kyllästyneenä, että hän on Saimaalta, eikä ole ollenkaan innostunut siitä että pitää mennä kuusi tuntia, ennen kuin pääsee rantautumaan.  Aamulla satoi. Lähdettiin klo 11. Förstiä pelotti  lähteä avomeripurjehdukselle.

Sade loppui, ei tuullut, meri usvainen. Kirsti soitti suruviestin. Pena on kuollut.  Pysäytimme moottorin, vietimme hiljaisen hetken avomerellä.

Seurasi mystinen merimatka. Peilityyni meri, pilvet heijastuivat meren pintaan, usva joka puolella,  maata ei näkyvissä,  eikä horisonttia.  Välillä aurinko valaisi usvan kirkkaaksi.  Missä virrassa ollaan. Ollaanko maassa vaiko taivaassa.   Minne menossa. Vain me kaksi. Joitakin lokkeja, joitakin riskilöitä,  joitakin ajopuita.  Määränpää usvan takana ja tuntematon. Vanha virsi tuli mieleen.

"Oi ihminen mielees se paina,

ei pysy maailma tää,

ei kestä ei seiso se aina,

vaan kaikkineen pois häviää"

Vaan ihmisen mielestä  ystävä ei häviä koskaan.

Olimme ottaneet reittipisteeksi navigaattoriin  Maakallan ja Ulkokallan välisen alueen. Maakalla tuli näkyviin aivan lähellä rantaa.  Rantauduimme klo 17.30. Rannassa helle ja aurinko paistoi, usvaa ei enää ollenkaan.  Försti uimaan.  Mustalintu poikasineen myös uimassa. Saari on tosi hieno.  Täällä on vanha kalastajakylä, kirkko ja jopa pappila. Ostimme savusiikaa. Kalastaja kertoi, että hän asuu Kalajoella, mutta ei malta olla käymättä Maakallassa.  Yhtenä vuonna tullut 270 käyntikertaa, vaikka käynyt töissä samaan aikaan. Eräs pariskunta kertoi, että he käyvät täällä myös talvisin moottorikelkalla. Joku kalastaja oli jäänyt kelkan kanssa saareen, kun väylä oli avattu yllättäen saaren ja mantereen välille. Ei muuta kuin hyljeveneellä kelkka väylän yli. Ihmiset hyvin ystävällisiä. Meidät kutsuttiin saunaankin. 

Ilonalla seilaa meillä kaveri. Se oli salamatkustajana pitkään. Verkkoja ilmestyi milloin minnekin veneen kaiteisiin, välillä laiturin ja veneen väliinkin, kun olimme kylkikiinnityksessä. Juhannusaattona se näyttäytyi. Merkillisen näköinen hämähäkki. Seurasimme, kun se korjasi verkkoa taitavasti ja nopeasti.  Tänään se oli siirtynyt sisälle takakajuutan patjalle. Försti siirsi sen kahden paperin avulla kannelle ja sanoi, että siellä on paremmat saaliit.

25.6.2013 tiistaina Helena

Lähetetty iPadista

Pietarsaari - Tankar

Lähdimme klo 10.30 ensin satamalahdenpohjukassa olevaan toiseen vierassatamaan tankkaamaan. Siitä muodostuikin jännittävä kokemus. Lähestyessämme tätä satamaa tunsi selvästi, että köli kaivaa mutaa merenpohjassa ja vauhti hidastui. Punnersimme väkisin polttoainelaiturin eteen, muttei päästy aivan niin pitkälle, että letku olisi ylettänyt tankkiimme. Mies- ja naisvoimin napuriveneilijöiden avustuksella saimme vedettyä paattia vaadittavan määrän eteenpäin. Tankattiin ja jännitettiin, päästääkö pois, päästiin, mutta hetken kuluttua juutuimme kunnolla mutaan. Käytimme konetta kovilla kierroksilla peräsintä samalla heiluttaen, ei tahtonut irrota, kunnes yhden moottoriveneen aallot vapauttivat meidät! Valitsimme Kokkolaan johtavan sisäväylän, kaunis reitti ja paljon kohtuullisen ahtaita paikkoja ja jälleen kivikot aivan väylän vieressä. Tuulta ei ollut, joten ajettiin koneella. Saavuimme Tankkarin majakkasaarelle Kokkolan edustalla n. klo 16.30. Tankkar on uskomattoman hieno paikka! Majakan (1880 -luvulta, Eiffelin toimiston suunnittelema) lisäksi täällä on pieni kirkko 1700 -luvulta, kalastajien ja hylkeenpyytäjien pieniä, vanhoja mökkejä ja luotsitupia. Miljöö on harmooninen. Kiersimme saaren luonto- ja kulttuuripolun, hillat olivat jo raakileita. Yhdessä tuvassa toimii kesäkahvila, jossa kävimme lohikeitolla. Saarelta on kuulemma bongattu 240 lintulajia. Saaren pohjoisosa onkin rauhoitettu pesintäajaksi. Siellä pesii mm. merikihu.

Maanantaina 24.6. Paavo

Pietarsaari

Jag vill ha sex, jag vill ha sex, jag vill ha sex timmars arbetsdag. Tämä tuli mieleen eilisen purjehduksen jälkeen, joka siis kesti 9,5 tuntia. Teksti oli kauan sitten ruotsalaisessa t-paidassa, kun försti oli vielä Nokialla töissä ja halusi kuuden tunnin työpäivää.

Toinen juttu, että onko försti tuulella käyvä. On. 100-prosenttisesti. Tänä aamunakin, kun lähdimme siirtämään venettä suojaisempaan paikkaan, joka meille oli neuvottu, förstillä adrenaliini oli varmasti korkealla. Se johtui tuulesta. Se on sama juttu aina, lähtiessä, matkan aikana ja rantautuessa. Tuuli vaikuttaa voimakkaasti förstiin.

Pietarsaari on hieno kaupunki. Se on yksi Pietari Brahen perustamista kaupungeista. Yhdessä tekstissä sanottiin, että Ebba Brahe antoi 1652 perustamalleen kaupungille nimen miehensä Jaakko de la Gardien mukaan, Jakobs Stad. Oltiin ihmetelty, miksi Pietarsaari on ruotsiksi Jakobstad. Pietarsaari tulee taas Pedersörestä, johon alue on aikoinaan kuulunut. Täällä on myös vanhakaupunki, Skata, joka on lähtöisin 1600-luvulta. Kierreltiin siellä ihanassa säässä. Nähtiin mm. Westmannin muorin tupa, jonka vinttihuoneessa J.L.Runeberg on käynyt koulua 1810-1812. Hän ja Frederika ovat syntyisin Pietarsaaresta. Kaikki museot olivat kiinni.

Satamavahdin kanssa keskusteltiin ruotsinkielestä. Meidän vieressä olevan veneen miehistön hän arveli tulleen Vaasasta murteen murteen perusteella. Toisessa veneessä meidän vieressä oli kaksi nuorta miestä Kruunupyystä. He puhuvat kuulemma täysin erilaista ruotsia kuin täällä, vaikka Kruunupyy on hyvin lähellä. Joidenkin ruotsinkielisten mielestä pahinta on Närpiön murre.

Kaupunkikierroksen jälkeen nukuttiin päiväunet ja seurailtiin veneiden rantautumista ihanassa säässä. 

23.6.2013 sunnuntaina Helena

Djupkastet - Pietarsaari

Korjaus eiliseen lokiin. Suomen pisin silta on tietenkin Raippaluodon silta, eikä Reposaaren.

Eilisillasta vielä. Oli mielenkiintoista olla vieraana Wasa segelföreningin saaripaikassa. lähdimme makkaranpaistoon toiseen laituriin, jossa porukka istuskeli laiturilla, kivillä ja tukeilla. Hauskoja keskusteluja , på finska.  Osa oli äidinkieleltään suomenkielisiä ja me, siis puhuttiin suomea. Aina kuulemma,  jos paikalla ei niin hyvin ruotsia puhuvia, tekevät niin. ilma tosi kaunis ja lämmin, shortsikelit myöhäiseen yöhön saakka. Meille tarjottiin saunamahdollisuutta ja otimme tarjouksen vastaan. Saunan jälkeen vielä turisimme grillikodassa yhden kilpapurjehtijan ja hänen kavereitten kanssa. Tämä purjehtija kutsui Raumanmerta Suomen Biskaijaksi ja se on kyllä totta.

Aamulla satoi, kun nousimme ylös klo 7,  ulos rannasta klo 9.30. Tuuli navakka itä-kaakosta (ennuste 10m/s ja sitä se oli). Laskettelimme purjeilla vellovassa merenkäynnissä, ohi ministeri Alexin nimikkosaaren, Stubbenin (jossa entinen merivartioasema). Siihen merkitty väylä loppui ja oli mentävä ulkomeren kautta väylän seuraavaan alkamiskohtaan ohi Uuden Kaarlepyyn. Ajelimme sisäisen aluevesirajan linjaa pitkin. Takaa nousi pikimusta saderintama ja juuri kun se tavoitti meidät, huomasimme edessä pitkän kalanpyydyksen. Samalla näkyvyys hävisi ankaran sateen vuoksi, joten käännyimme takaisin päin odottelemaan kuuron ohimenoa. Ilman selvittyä pyydyksen reunat näkyivät ja kiersimme sen. Saderintama vei tuulen, joten ajoimme koneella Pietarsaareen. Sataman sisäänajon varrella oli huima purjevene, Baltic (33 metriä pitkä!) odottamassa noutajaa. On erikoista, että Pietarsaaressa on Balticin lisäksi kaksi muutakin veneveistämöä, Swan ja Fin jotain. Käytetyn Balticin voi saada 10miljoonalla eurolla, kertoi satamavahti. Veistämöt työllistävät 500 henkeä Pietarsaaressa! Pursiseuran satama on täälläkin hyvä vaihtoehto vierasveneilijöille.

22.6. Paavo 

Vaskiluoto - Djupkastet Vaasan saaristossa

Aamiaisen jälkeen täytettiin vesitankki, vähän matkan päässä Lahden toisella puolella polttoainetankki. Pientä juhannusruuhkaa oli. Matkalle päästiin 10.30. Mentiin meille neuvottua yhden metrin oikaisuväylää, joka muuttui 1.8 metrin väyläksi. Se meni Strömsön ohi, siis televisiosta tutun Strömsön. Väylän varsi oli täynnä ihanan näköisiä taloja. Sitten Suomen pisimmän sillan ali eli Reposaaren sillan, joka on 1,4 kilometriä pitkä. Uskomaton silta.

Aamullahan oli säätiedotuksessa varoitus. Tällä kertaa UV-säteilyvaroitus. Ja siltä tuntui! Vaatetta vähemmäksi. Saavuttiiin Wasa segelföreningenin saareen Djupkastetiin klo 14.30. Paikka tosi hieno, suojainen ja syvä laguuni. Laiturissa oli 4 purjevenettä juhlaliputuksessa. Mentiin kysymään, että voimmeko yöpyä laiturissa. Tottakai. Vastaanotto oli ystävällinen. Meille oli jo 3 miestä sanonut Vaskiluodossa, että tänne voimme tulla. Ihana ilma ja uskomaton paikka. Ollaan jo syöty ja nukuttu pitkät päikkärit. Nyt grillaamaan.

Hyvää juhannusta reissun seuraajille

Helena ja Paavo

21.6.2013 perjantaina juhannusaattona

Vaasa

Vaasa vaikuttaa purjehduskaupungilta. Eilen kun saavuttiiin, nähtiin tosi hyvin merkityiltä väylältä, kuinka monta kymmentä purjevenettä kisasi lähivesillä, välillä spinnun kanssa. Maali oli aivan Vaasan pursiseuran vierssataman läheisyydessä. Yksi kilpailija ottikin sitten meidän veneen vastaan laiturissa. Neuvoi monia lähiväyliä ja rantautumismahdollisuuksia, mm. seuran saari Djupkastet. Voisi kuulemma mennä. Olisi matkan varrella, katsotaan. Vastaanotto oli muutenkin erittäin ystävällinen. Sataman yövahti opasti kaikki paikat.

Aamulla satoi ja tuuli kovasti. Päivä oli huoltopäivä. Kippari vaihtoi Ilonalle vaipat. Ilonalla on oikeat lastenvaipat pilsseissä ja moottorin ympärillä. Ilona oli laskenut vähän alleen. Edelleen on arvoitus, miksi Ilona ei osaa pysyä täysin kuivana. Ilona on pelannut muuten loistavasti. Tuuligeneraattori, aurinkopaneeli ja maasähkö satamassaolon aikana pitävät kylmälaukun kylmänä. Försti järjesteli tavaroita ja pesi kaksi koneellista pyykkiä. Satamarakennuksessa on pyykinpesukone ja kuivaaja. Nyt on raikkaat vaatteet juhannukseksi. Förstiltä kesähepenekassista ei ollut likaantunut mitään, mutta lämminvaatekassista oli käytetty lähes kaikkia.

Kolmen paikkeilla sade vähän hellitti ja lähdettiin keskustaan. Oltiin nälkäisiä ja haluttiin ensin syömään. Ravintolat olivat kiinni. Kuulemma koska on midsommar. Kierreltiin ja bongattiin joitakin keskustan nähtävyyksiä ulkoapäin.  Löydettiin aukioleva kiinalainen ravintola. Hyvää oli. Sitten kauppaan ja kohti satamaa ostosten kanssa. Heti torin laidassa Hovioikeudenpuistikko-kadulla yhden ravintolan edessä olikin jazz-konsertti, neljä muusikkoa, solistina Monika Aspelund. Jäätiin kuuntelemaan. Se kruunasi koko päivän ja Vaasan.

Vaasan saaristossa on se osa Merenkurkkua, joka on hyväksytty maailmanperintöalueiden luetteloon maankohoamisen vuoksi. Toinen osa samasta alueesta on Ruotsin puolella. Jääkaudella mannerjään keskikohta on sijainnut Merenkurkun alueella. Mannerjää on ollut paksuimmillaan lähes kolme kilometriä 20000 vuotta sitten. Jään sulaminen on aiheuttanut pyykkilautamoreeneja eli pitkulaisia saaria vieri viereen. Siltä se matkalla näyttikin.

20.6.2013 torstaina Helena

Gåshällan- Vaskiluoto, Vaasa

Aamutoimet hoidettiin muuten entiseen tapaan, mutta koska olimme pitkän narun erottamia laiturista, huusissa käynti hoidettiin kumiveneellä!

Lähdettiin klo 8,45 laiturista. Tuuli tuli lännestä ja nostimme heti molemmat purjeet. Mutta tuuli oli heikko ja maininki melkoinen seurauksena, että purjeet vain paukkuivat keinutuksessa eivätkä vieneet meitä eteenpäin. Siis purjeet alas ja kone päälle. Kolme tuntia koneella läpi maailmanperintösaariston, hienoa ja kivistä. Tuuli kääntyi jossakin vaiheessa heikkona itään ja lopulta etelään voimistuen niin, että purjehdusindikaattorimme, tuuligeneraattorikin heräsi henkiin. Keulapurje ulos ja tulimme takatuulessa hyvää vauhtia. Leveyspiirin 63 ylitimme 6,2 solmun vauhdilla ja juhlistimme sitä tavan mukaan jallupaukulla. Förstin eiliset pelontunteet olivat tipotiessään, hyvä!

Rantauduimme Vaskiluodon vierssatamaan Vaasassa klo 19.30. Päivärupeaman pituudeksi tuli 45 merimailia eli n. 81 km.

Keskiviikkona 19.6. Paavo

Kristiinankaupunki - Gåshällan Närpiön saaristossa

Kummallista, eilen kippari jo kirjoitti jo lokin. Se olikin luonnoksena pelkällä otsikolla, ei siis tekstiä. Oli kuulemma näkynyt blogissa eilen. Uusi yritys nyt ikävässä mainingissa.

Lähdettiin klo 8.15 kohti luodetta ja tuuli tuli luoteesta. Merenkäynti oli kovaa, moottorilla mentiin. Valittiin Kaskisten väylä, joka on suojainen ja menee suoraan pohjoiseen. Siispä päästiin purjeella lossille asti.  Kaskisten satamaan tuli meidän edellä iso laiva, Bergenistä. Alkoivat heti purkaa lastia nosturilla. Mitähän toivat, ei ollut ihan tavallisen näköisiä kontteja. Öljytuotteita? Toista laivaa, Gibraltarilta, lastattiin Metsäbotnian tuotteilla. Kaskinen vaikuttaa teollisuuspaikalta. Toisessa satamassa isoja troolareita. Kaskisten väylän pohjoispäässä, vielä suojassa, nostettiin iso. Ja sitten aallokkoon ja kohta genuakin avattiin. Tiukkaa luovia tuntikausia. Ilona nousi just väylää. Oltiin tultu jo melkein 8 tuntia ja tästä seuraakin kertomus, kuinka förstiä rupesi hirvittävämään.

Kristiinankaupungin ja Vaasan välillä on vähän vierassatamia. Oli tarkoitus mennä Bergöhön. No sinne oli vielä tosi pitkä matka. Kippari ehdotti, että katsottaisiin vielä Gåshällanin tiedot, kun oltiin sen kohdalla. Satamakirjassa, jota oltiin etukäteen tutkittu, oltiin merkitty sen kohdalle miinus. Sataman syvyydeksi oli merkitty 1,7. Ilonan syväys on 1,8. No, ei kun soittamaan numeroon, joka on satamakirjassa. Mies oli Gåshällanin luontokeskuksen työntekijä, ei tiennyt, oli jossain Närpiössä. Kohta hän soitti takaisin ja sanoi, voi kai sinne rantautua, varottava laiturin lähellä olevaa vedenalaista vanhan betonilaiturin jäänteitä, ajettava yhden laiturin, jossa jotakin putkia, tai mitä ne nyt ovat suomeksi, käännyttävä sitten tiukasti vieressä olevaa laituria kohti jne. No joo, pikapäätös tehtiin. Merenkäynti kovaa ja kippari meni laskemaan purjeita, försti pinnassa, vähän jo pelokkain ja sekavin ajatuksin, yrittäen seurata pää kenossa vindeksiä, että keula pysyy vastaiseen.  Palattiin Gåshällanin sisäänajoonväylälle. Saari näytti ihanalta, satama epämääräiseltä. Ohjeiden mukaan yritettiin rantautua, poijuja ei ollut, kippari laski ankkurin, ei päästy aivan laituriin, köli otti pohjaan, muutama yritys, ja vihdoin pääsi korkealle laiturille. Mentiin rantaan. Jee, maata jalkojen alla. Paikka aivan ihana. Ketään ei paikalla ja kaikki rakennukset  lukossa, paitsi huusit. Ihasteltiin ja puhuttiin, että tämä oli onnenpotkaus. Mutta ei se ollutkaan. Syönnin jälkeen Ilonan köli alkoi kolkata pohjaan. Försti rupesi pelkäämään, että Ilona hajoaa. Oli kait vähän meren voima vielä niin kropassa ja päässä.  Kippari laittoi pitkän liinan laiturin nokkaan ja Ilona vedettiin ulommaksi.  Försti oli kuitenkin kerennyt pelästyä ja meni uupuneena hyvin aikaisin nukkumaan.

Gåshällan on entinen luotsiasema, nykyään Metsähallituksen luontokeskus. Tosi ihana paikka. 

18.6.2013 tiistailta Helena

Kristiinankaupunki

Olemme Hotelli Kristiinan vieraslaiturissa aivan kaupungin sydämessä. Porissa tapaamamme saksalainen venekunta oli myös täällä, olivat lähteneet liikkeelle toukokuun alussa ja suunnitelmissa oli palata kotiin syyskuussa. Yhdessä päiviteltiin väylien kivikkoisuutta. Meillä oli välipäivä, joten tutustuimme kaupunkiin. Ulriika Eleonoran kirkko 1700 -luvulta on upea! Kaupungissa on kuulemma 7200 asukasta, talot tosi hienoja pieniä puutaloja Rauman malliin. Siihen nähden raatihuone on hiukka ylimitoitettun kokoinen, pömpöösi. Kirkolta palasimme cityyn Kissanpiiskaajan lujaa pitkin, leveys 

2,95 m, Suomen kolmanneksi kapein katu. Ilonan miehistö jakautui siten, että försti lähti tutustumaan Lebellien kauuppiastaloon vuodelta 1761 ja kippari merimuseoon.

Lebellien esi-isä oli puolalainen aatelismies, joka oli jäänyt sotavangiksi Suomeen, nai paikallisen naisen ja sitä perua on museo. Museo on förstin mukaan hieno.

Kippari yritti siis merimuseoon, mutta se oli kiinni. Veneen polttoaine, kaasu- ja vesihuollon jälkeen kävimme illallisella Hotelli Kristiinassa, jonka pitäjät ovat todella mukavia ihmisiä.

Tuuliennuste lupaa jälleen vastaisia tuulia. Päivä on ollut aurinkoinen ja lämmin.

17.6 maanantai Paavo

Krookka - Kristiinankaupunki

Onhan tämä uskomattoman pitkä matka. Alunperin försti toivoi, että oltaisiin juhannuksena jo Limingassa. Mutta juhannus onkin kuulemma jo ensi viikolla. Ei siis toivoakaan. Välillä tulee tunteet pintaan. Kun on tunteet. Reposaaressa aamuradiossa kuului Olavi Virran Poika varjoisalta kujalta. Försti ei voinut kuin itkeä ja katsella Leolta ja Elliltä juuri ennen lähtöä saatua valokuvaa. Ja katsella heidän tekemäänsä kuvan takapuolella olevaa piirustusta.  Pitäjänmäelle on vielä pitkä matka.

Aamulla yritettiin käydä paikallisessa kalasavustamossa, mutta ei saatu kalaa. Harmi kun ollaan täällä viikonloppuna. Ei päästy kirjastoonkaan katsomaan jättiläistä.  Lähdettiin 10.45. Tuuli oli kääntynyt eteläpuolelle ja päästiin hienosti keulapurjeella.  Pari tuntia päästiin purjeella, sitten moinasi ja mentiin moottorilla.  Mainingit eiliseltä vielä melkoiset. Takana lähestyvät pilvet. Lisättiin sadevaatteet melkoisessa keinutuksessa ja klo 14 alkoikin sataa. Kohta nousi tuuli ja kippari avasi keulapurjeen.  Se olikin melko riuhtomista, kun purje siirtyi puolelta toiselle ja kippari jiippasi sitä moneen kertaan. Tuuli kääntyi silloin itään ja aika kovana. Tuuli yltyi ja sade yltyi. Tultiin tosi tiukkaa lähes vastaista ja vettä tuli. Molemmat luulivat, että haalarit eivät pidä vettä. Mutta pitävät. Sen totesi förstikin, kun onnistui käymään veneen vessassa yhden saaren suojassa. Alushousutkin olivat kuivat. On vain niin kylmä. Pitäisiköhän tilata Saaraa lähettämään villahousut. Ei näköjään ole tarpeeksi haalarit ja alla urheilukerrasto ja fleecepuku.

Kristiinankaupunkiin rantauduttiin klo 17.30. Saarten ja paikkojen nimet muuttuivat merikortissa matkan aikana ruotsinkielisiksi. Käytiin lähiravintolassa syömässä paikallista siikaa, joka oli herkullista ja ihanan lämmintä. Pois lähtiessä samaan aikaan tuli ravintolasta nainen, joka oli käynyt ostamassa ruokaa mukaansa. Annos putosi kadulle ja nainen: Jävla! Ollaan ruotsinkielisessä paikassa.

Ollaan Pohjanmaalla. Ei uskoisi. Ylitettiin matkalla 62. leveyspiiri. Otettiin saaristolaiskonjakit sen kunniaksi. Lämmitti.

16.6.2013 sunnuntaina Helena

Porin Reposaari - Krookka Merikarvialla

Försti heräsi klo 4.45 tuuligeneraattorin ulvontaan. Satamapaikkammehan oli äärimmäisen suojainen, joten reaktio on ymmärrettävä -tuulen suunta oli siis muuttunut länteen. Se, että försti herätti myös kipparin klo 6.15 ei sen sijaan ollut ymmärrettävää ainakaan heti. No, ulos mentäessä kuului aaltojen pauhu saaren toiselta puolen ja kävimme tarkistamassa tilanteen. Yöllä oli tuuleskellut 12 m/s lounaasta, eli Ruotsista saakka.  Merenkäynti oli melkoista, mutta päätimme lähteä aamupalan jälkeen. Lähdettiin klo 10.30. 

Satamasta ajettiin ulos Reposaaren ja Mäntyluodon välisestä solasta suoraan vastaiseen aallokkoon, joka pakkautui ja kasvoi solan takia. Vajaan tunnin puksuttelun, kieputtelun ja kellistelyn jälkeen pääsimme Tahkoluodon länsikärkeen ja aloitimme purjehduksen. Mahtavaa laitamyötäistä pelkällä keulapurjeella, kieputus tosin jatkui aaltojen myötä. Siirryimme myöhemmin Merikarviaan vievällä rannikkoväylälle ja sen läpi ajettuamme on helppo uskoa, että paikkaa sanotaan myös Kivikarviaksi. Reitin loppuosa oli jälleen avoin länteen ja ja kun vedet olivat matalia, aallot nousivat merkittävän korkeiksi (saavuttuamme Krookan satamaan, paikalliset kalastajat olivat kertoneet aaltojen olleen 3 -metristä, tiiä häntä). Krookka, jonne saavuimme klo 15.30 on hieno ja suojainen satama. Vastassa oli kesälomalla olevan joulupukin näköinen mies, Matti Malmi, jolta riitti juttua. Sataman tuntumassa olevan pöytäryhmän ääressä oli joukko ukkoja ja Matti M. kertoi porukassa olleen aiemmin päivällä mm. 4 merikapteenia! Matti myös kertoi paikallisen kalastajan juuri tulleen mereltä mukanaan veneeseensä mahtuneet 1,6 tonnia lohta ja lähteneen takaisin hakemaan loput. Merikarvian kirjastossa on näköispatsas ehkä Suomen kaikkien aikojen pisimmästä miehestä, 248 cm alkuperäisiin vaatteisiin puettuna.

Vanhalle ystävällemme Ristolle suuret kiitokset reittiimme liittyvistä kommenteista, olemme nyt niillä vesillä, joita kommenttisi koskevat. Toivottavasti ehdimme tavata Raahessa.

Lauantaina 15.6. Paavo

Reposaari

Aamu oli kylmä, vähän sateli ja tuuli. Otettiin aamu rauhallisesti ja mietittiin, mitä tehdään. Reposaaresta on 30 kilometriä Porin keskustaan. Bussi kulkee, kestää tunnin suuntaansa. Päätettiin säätutkimusten jälkeen pysyä satamassa ja tutustua Reposaareen. Olisihan se varmasti ollut hienoa nähdä Juseliuksen mausoleumi ym.

Reposaarikin on mielenkiintoinen. Tästä on meinattu kuulemma Suomen pääkaupunkiakin, kertoi naapuriveneen entinen porilainen. Täällä on ollut sahateollisuutta, Suomen suurin vientisatama, koneteollisuutta. Täällä on rakennettu aluksia Neuvostoliitolle sotakorvauksina.

Saaren kärjessä oli näkötorni, kalaravintola ja -kauppa. Ostettiin tuoretta meritaimenta ja illalla syötiin ihana kalakeitto. Istuttiin uimarannalla, katsottiin tyrskyjä ja kahta joutsenta, jotka nukkuivat kaulat selkään taivutettuina kovassa tuulessa. Käytiin hautausmaalla ja katsomassa norjalaisten merimiesten rakennuttamaa kirkkoa. Kirkkoon ei päässyt sisälle, kausi ei ole vielä alkanut. Pihalla Väinö Aaltosen tekemä patsas ja hautamuistomerkki vuonna 1925 uponneen torpedoveneen 53 hukkuneen muistoksi.  Kuultiin, että Reposaaressa ihmiset haudataan vieraan maan multaan. Se on purjealuksissa aikoinaan tullutta painolastia eli paarlastia. Täällä kasvaa myös muualta kulkeutuneita kasveja, joita ei muualla Suomessa juuri ole. Tahkoluodossa, joka on samaa saarta kuin Reposaari, on tavattu noin viikko sitten karhu. Täällä on ollut niin kova sumu viime viikolla, että satama on ollut täynnä veneitä, jotka rantautuneet sumun vuoksi, eikä tuulivoimaloiden yläosia ole voinut erottaa.

Kuunneltu säätiedotuksia. Kippari vaihtoi keulakiinnitysköysiin isommat haat förstin toivomuksesta. Ei litisty näpit niin helposti rantautuessa, kun entiset haat tahtoivat takertua köyteen.

14.6.2013 perjantaina Helena

Kylmäpihlaja - Porin Reposaari

Kylmäpihlaja - Porin Reposaari

Kylmäpihlajan majakka rakennettiin vv. 1952 - 1953 viimeisenä luotsitoimintaan tarkoitettuna majakkana. Luotsitoiminta siirtyi täältä mantereelle v. 2000 ja siinä mielessä majakan toiminta päättyi. Nyt majakka tai satama on kaikkien käytössä ja majakan yhteydessä on Selkämeren kansallispuiston info-piste ja itse majakassa a' la carte ravintola. 

Vesi saaren ympäristössä on uskomattoman kirkasta ja KYLMÄÄ, mikä tuli todettua aamu-uinnilla. Ahdinparta näkyi hienosti rantaveden kivien päällä.

Lähdettiin klo 10 ja purjeennoston yhteydessä huomattiin purjeitten  syöttöaukon kannen löystyneen, vika täytyi korjata. Lähdettiin laskettelemaan laitamyötäistä Kylmäpihlajan länsipuolelta ulkomereltä.   Tätä lystiä kesti 2 tuntia, sitten tuuli loppui. Merkittävä kuitenkin oli, että 2 viikon jälkeen tuuli oli kääntynyt etelän puolelle! Tuulen loppumisen jälkeen puksuttelimme koneella ja isolla. Päiväkaffien yhteydessä nautittiin korvapuustit ja kas kummaa, yht' äkkiä kannella oli todella paljon pikkukärpäsiä, jotka tulivat röyhkeästi ja mitään pelkäämättä maistelemaan korvapuustejamme. Otukset täytyi nostaa pois pullan päältä! 

Reittimme kaartoi ulkomerellä siten, että Olkiluodon voimalat näkyivät tosi kauan vähän eri kulmilta. Keli oli erikoinen: välillä shortsikeli ja ja hetken kuluttua taas ei.

Matkan kuluessa useampaan kertaan sumu meinasi ängetä ulkomereltä,  mutta selvisimme alta pois.

Vähän ennen saapumistamme Porin Reposaareen tuuli vihdoin virisikin, mutta meitä se ei enää auttanut. Illaksi luvattu sade saapui vähän rantautumisemme (klo 17.30) jälkeen. Hyvä ajoitus! Nyt kova vesisade ja tuulee edelleen.

12.6. 2013 torstaina Paavo

Rauma - Kylmäpihlaja

Eilen Marela-museossa oli myös Euran muinaispuvun esittely.  Näyttelyhuoneessa oli iso kuva Tarja Halosesta, joka otti vastaan vieraita itsenäisyyspäivän vastaanotolla Linnassa Euran muinaispuvussa. Puku on valmistettu Eurasta Luisterin kylästä löydettyjen hautalöytöjen perusteella. Euran puku on tehty haudan 165 pohjalta. Se on noin vuonna 1000 kuolleen noin 45 vuotiaan naisen hauta. Försti oli juuri lukenut kaiken museossa olevan esittelyaineiston, kun huoneeseen tuli 4 australialaista ja museonhoitaja. Australialaiset halusivat tietää, miksi NAISELLA oli puukko vyöllä. Museonhoitaja kysyi förstiltä, tietääkö hän. Yhdessä he päätyivät johtopäätökseen, että keitiöhommissa puukko on kätevä. Mielenkiintoista olisi tietää, ottiko presidentti Halonen juhlavieraat vastaan puukko vyöllä. Todennäköisesti.

Poroholman satamassa lenteli aamulla harmaahaikaroita.  Ilma aluksi pilvinen ja vettäkin vähän ropisi.  Tuuli oli moinannut ja kääntynyt länteen. Yllättäen myös australialaiset ilmaantuivat Poroholmaan ja aikoivat tulla huomenna Kylmäpihlajaan. Läksimme n. 11.30, puksuttelimme Kuuskajaskarin ohi ja rantauduimme parin tunnin päästä Kylmäpihlajaan. Saari on upea!

Keitimme kahvit ja söimme eilen ostetut vaniljamunkit. Rauman bystökaffe munki on niingon givehe hakatt Rauma historjaha. Munki leevota liki ja (yleensä) nes syädä viäl lämmjänäs.

Käynti majakalla, upea avomerinäkymä, kasvillisuus on täällä matalaa. Ilma on hieno.

Opastuskierros, jonka aikana näimme jatulintarhan, joka tosin oli tehty joihinkin häihin n. vuonna 2000.  Jatuli tarkoittaa muinaisskandinaavisessa tarustossa jättiläiskansaa. mitä nopeammin morsian sen kiertää, sen onnellisemmaksi liitto tulee.  Myös joitakin kallioon kaiverrettuja merkkejä Ruotsin kruunun verotusalueista löytyi.

Ollaan Selkämeren kansallispuiston sydämessä ja se näkyy linnustossakin. Niitä on paljon pienellä saarella. Tyrni on Satakunnan maakuntakasvi ja sekin näkyy täällä, tiheitä tyrnipuskia joka puolella.  Meidän käsityksen mukaan tyrnipuskia tulisi kuvioihin vasta lähempänä Merenkurkkua, mutta ei.

Käytiin kipparin toivomuksesta majakan gourmet ravintolassa. Parasta oli nokkoskeitto uppomunan ja mädin  kanssa.

12.6.2013 keskiviikona

Helena

Rauma

Raumalaissi jaarituksii...

Yöllä satoi kuin E:n p:stä ja aamulla taivas oli pikimusta ja tuuli reipasta. Aamupalan aikana pilvet hävisivät, joten kaupunkireissulle. Wanha Rauma on hieno, maailmanperintö kohde syystä! Kierreltiin vanhaa Raumaa ja lounaan jälkeen kippari ja försti erkaantuvat, försti laivanvarustajan kotimuseoon, Marelaan, hautausmaalle ja Pyhän ristin kirkkoon (1400 -luvulta) ja kippari hienoon merimuseoon.

Alunperin oli tarkoitus siirtyä yöksi Rauman edustalla olevaan Kylmäpihlajan majakkasaareen, mutta koillistuuli oli sen verran navakka, että päätimme jäädä toiseksi yöksi Poroholmaan, Kylmäpihlajaan menemme huomenna.

Edellisessä viestimissä jäi kertomatta, että matkalla Raumalle ylitimme 61. leveyspiirin. Yksi leveyspiirin aste tarkoittaa 108 kilometriä ja näitä leveyspiirin ylityksiä pitäisi jokunen vielä tulla. Merikotkan näimme lähellä Katanpäätä ja toinen lensi ylitsemme tässä satamassa.

11.6.2013 tiistaina

Paavo

Isokari - Rauma (Poroholma)

Tämä on raskas operaatio tehdä tätä blogia. Vehje on tosi hidas ja arvaamaton.

Isokari on tosi hieno saari. Aallonmurtajan alussa on varoitus: "Stop. Täällä pesii 450 riskilää. Anna niille pesimisrauha." Riskilät uivat ja peuhasivat vedessä, laiturilla ja välillä katosivat aallonmurtajan kivien onkaloihin. Satamassa oli 3 venettä. Aamulla mekin herättiin harvinaisen aikaisin. Yksi vene lähti jo klo 7 Selkämeren yli Ruotsin puolelle. Tarkistettiin säätiedotuksia, ei pitäisi sataa. Lähdettiin yhdeksän maissa lämpimästi varustautuneina purjeilla kohti Uuttakaupunkia ja hyvin veti.
Sitten käännettiin kohti pohjoista ja sieltä se tuuli tulikin sitten koko ajan. Otettiin keulapurje alas ja ajettiin moottorin ja ison avulla. Puolelta päivin rupesi satamaan. Satoi ja tuuli. Mietittiin, mennäänkö Raumalle. Försti kävi vähän aikaa nukahtamassa kajuutassa. Hiihtohanskat olivat aivan likomärät, mutta uusi purjehdushaalari toimi. Försti vaihtoi avantouintihanskat, jonka tapaiset kipparillakin oli. Käännyttiin Rihtniemen väylälle, jonka ristiaallokosta Laitilan mies oli meitä varoittanut. No, ei se tuuli ollut niin kova, mutta sade ja näkyvyys. Försti sanoi vähän ennen Raumaa, että tuossahan on kaupunki. Raumalla on monta satamaa, joista kuvittelimme valitsevamme keskustassa olevan. Ei se ollutkaan keskustassa eikä siellä ollut vieraspaikkoja, mutta onneksi oli dieseliä. Jatkettiin sitten sateessa pitkähkö matka Poroholmaan. Jee, vihdoinkin rantauduttiin klo 18 paikkeilla, uupuneita, mutta mikäs siinä. Försti muistutti matkan aikana mieleensä, että hänkin halusi ja unelmoi tästä matkasta.
10.6.2013 maanantaina Helena

Katanpää - Isokari

Katanpää on ollut vankilana 1800 -luvulla, siperialaisten tms. vankien tehtävänä oli hakata kiviä Venäjän linnakkeisiin ja myöhemmin suomalaisten vankien 1930 -luvulla katukiviä Suomeen ja Eurooppaan. Myöhemmin se oli puolustusvoimien tukikohta ja nykyisin Metsähallituksen hallinnoima vierassatama. Kivenlouhinnan jälkiä on kaikkialla, mutta hieno saari se on. Olimme nyt tulleet Turun saariston kapeista ränneistä avoimen meren ääreen, jossa purjehdus on hiukan helpompaa. Kryssimme runsaat kolme tuntia täysin vastaiseen tuuleen kohti Isokarin majakkaa, jonne saavuimme n.  klo 15.40. Isokarin majakka on yksi Suomen korkeimmista, rakennettu 1800 -luvulla ja miljöö on hieno. Saarikierroksen jälkeen syömään ja maate.

P.S. Pienen sähläyksen vuoksi aiemmissa viesteissä Turku-Teersalo ja Teersalo-Katanpää vaihtoivat järjestystä!

Turku - Teersalo

Tultiin eilen klo 22:n maissa takaisin Turkkuseen. Martinsillan snägärin makkaraperunoitten jälkeen maate. Tänään eri kauppojen, vesitankin veden vaihdon ym.  jälkeen ulos. Tankattiin 8 litraa dieseliä, eli sen verran Hesasta tulo oli vienyt. Marjutille täytyy sanoa, että Förissä ollut varoitusteksti paikallisella murteella oli hyvä (älä lähre mihenkas ennen ku Föri on kii kaijass)! Täysin vastaiseen ajettiin koneella, välillä hetken keulapurje ylhäällä, sitten taas pois. Teersaloon (Velkualle) saavuttiinkin 19.15.

Teersalo - Katanpää Kustavissa

Eilinen oli vastatatuulta, monessa mielessä. Mutta matka jatkuu.

Teersalon vieressä on Palvan saari, nykyinen Velkuan keskusta.  Täällä on käyty Palvan meritaistelu, jossa Ruotsin kuninkaan, Kustaa IV:n ja Venäjän keisarin, Aleksanteri I:n, joukot kävivät meritaistelua Suomen hallinnasta 18.9.1808.  No, Venäjä voitti.

Tänään lähdettiin puolelta päivin moottorilla kohti länttä. Kun väylä kääntyi luoteeseen, nostettiin isopurje. Mutta tuuli kääntyi myöskin, täysin vastaiseksi. Mentiin sitten moottorilla ja isolla. Lisättiin moneen kertaan vaatetta. Oli tosi kylmää, vaikka aurinko paistoi. Kahvi, voileivät ja Sirkun antama suklaa auttoivat jaksamaan Katanpäähän asti, jonne rantauduttiin klo 18.45. Tämä on suojainen satama, tuttu paikka vuosien takaa. Kun olimme Kustavissa kauan sitten Volter Kilpi-päivillä, tapasimme siellä Sepon ja Ritvan. Kävimme heidän kanssa täällä veneellä pistäytymässä.

Helsinki

Ilkan hautajaiset. Ikätoveri ja vanha ystävä lähti. Kauniit hautajaiset, lempeän miehen näköiset, Käpylän kirkossa. Ilkka oli purjehtija henkeen ja vereen. Ollaan tämän merireissun aikana muisteltu monesti yhteistä purjehdusta Gotlantiin Ilkan ja Airin kanssa heidän katamaraanillaan, mukana koko meidän perhe.

Nyt matkalla junalla takaisin Turkuun.

Turku

Turussa on 5 vierassatamaa. Olemme viimeisessä eli hyvin pitkällä Aurajokea, Suomen Joutsenen lähellä. Vierasveneet kiinnitetään perästä korkeisiin tolppiin. Rantautuminen oli eilen vähän hankalaa, koska välimatka tolpista laiturille on tosi lyhyt. Försti ei muistanut antaa jarruttamismerkkiä, mutta onneksi hoksaavainen turkulainen otti veneen vastaan, niin ettemme törmänneet laituriin. Siitäkin keskusteltiin ja otettiin opiksi, että kommunikointi on tärkeää.

Tänään ollaan aherrettu veneen kimpussa. Tukittiin veneen tunnettuja vuotokohtia ja korjattiin hellan ripustus. Hikinen päivä. Täysi helle on.

Klo 17 junalla Helsinkiin huomista varten.

Paraistenportti - Turku

Eilinen sitten päättyikin yllättävästi, tai sitten ei.  Paavo sai yhtäkkiä oksennuskohtauksen.  Otti simpukoita alkupalaksi.  Samoin kävi vuosi/pari sitten simpukka-alkupala-aterian jälkeen Kasnäsin ravintolassa. Paavon kannattaa kokeilla simpukoita vielä ainakin kerran. Kolmas kerta se toden sanoo.

Aamu valkeni kylmänä (eilen illalla klo 22 shortseissa ja t-paidassa tarkeni hyvin), tuuli tuli pohjoisesta. Lähdettiin klo 12 moottorilla. Kokeiltiin purjeilla. Ajettiin moottorilla ja purjeilla. Tuuli nousi ja sammutettiin moottori. Mentiin lujaa Airiston selän yli tiukkaa luovia. Kaasuhella tipahti kiinnikkeistään kallistuksessa. Täytyy korjata, hällällä on väliä. 

Tuuli moinasi ja loppui, fleecejä ja tuulitakkeja riisuttiin hikisenä. Turussa klo 18.15.

P.S. Em. Simpukat olivat siis oikeasti etanoita.

Kasnäs - Paraistenportti

Aamu-uintien (Paavokin jo toista kertaa messissä, täytyy sanoa, että kylmää kyytiä oli) ja sitten aamupalan aikana tulikin yllätys: venepaikan vakinainen haltija tuli vaatimaan paikkaansa, joten ei muuta, kuin menoksi. Eli se ei ollutkaan vieraspaikka. No, siirryttiin aamiasen ja kaupassa käynnin ajaksi viralliseen vieraspaikkaan. Onneksi äskeinen paikan haltija ei tullut yöllä!

Lähdettiin nostamalla uusi isopurje ja hyvin toimi. Avattiin myös keulapurje ja lähdettiin hyvää vauhtia. Kunnes moinasi. Moottorilla hetki. Liika kuumaa. Ylitettiin 60. leveyspiiri pohjoista leveyttä. Pohjoiseenhan sitä ollaan matkalla kohti valoa. Tuuli nousi taas ja purjeet päälle. Yhtäkkiä tuuli kääntyi länteen, kylmänä. Fleecet ja tuulenpitävät päälle ja meno jatkui yli 6 solmua. Marjutin kotikunnalle saavuttiinkin jo n. 17. 

Paavo tarjosi illallisen Paraisten portin ravintolassa. Hyvää oli.

Rödjan Tammisaaren kansallispuistossa - Kasnäs Hiittisten saaristossa

Aamupalan jälkeen n. klo 10.10 lähdimme seilaamaan kohti Hankoa. Edellisten päivien kova tuuli oli liudentunut, joten armottomasti auringossa oli välillä tosi tukalaa. Sitkeästi lillittelimme purjeilla heikosta tuulesta huolimatta. Hangon ohitimme historiamme aikana ensimmäisen kerran käymättä siellä ja jatkoimme Hangon läntisen selän yli Hiittisten saaristoon Kasnäsin vierassatamaan. Ravintola oli tietysti kiinni (minulta säästyi rahana, kun olin luvannut tarjota illan). Koko matkan oli h-vetin kuumaa, myös nyt illalla kellon ollessa melkein 10, jolloin aloitamme veneen kannella illallisen syönnin. Päivän purjehdus kesti 9 tuntia.

P.S. Huusiin mennessä  Rödjanissa lähti melkein kuin iso vinttikoira menemään ja kääntyi katsomaan. Isot korvat ja pitkähkö häntä pystyssä. Taisi sittenkin olla metsäkauris tai joku muu kauriin sukulainen.
Lähdettyämme hienoa oikaisuväylää Rödjanista, ajoimme karille, mutta ei jääty kiinni. Seurasi keskustelu. Se päätettiin lopettaa, kun molemmat olivat sitä mieltä, että se oli hyvä opetus.
Hiittisten pohjoiskärjessä kalasääski oli tehnyt pesän väyläloiston päälle ihan lähelle väylää. Hermoili vähän aikaa meitä lennellen ympäriinsä ja sitten laskeutui pesäänsä. Pesästä näkyy pikkuisen vihreä lamppukin.

Lähteelä-Rödjan (Tammisaaren kansallispuistossa) 1.6.2013

Navakassa Itätuulessa, hyvin nukutun yön, aamu-uinnin (Helena) ja aamiaisen jälkeen, klo 11.50 irtauduttiin hankalasta paikasta Lähteelän laiturista. Kylmää oli, mutta lämpimiä vaatteita on tarpeeksi. Niin, taas irtauduttiin haastavalle matkalle. Pena sanoi viikko sitten lauantaina, että hienoa, kun pystytte  irrottautumaan. Navigare necesse est. Vai onko? Ei minulle lähteminen ollut helppoa. Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää. Eipä niin? Läheiset. Tottumus ja toinen luonto. Tähkäkin sinne jäi ovea raapimaan.

Tuuli oli idästä, mikä on ihmeellistä, 8-11 m/s. Nähtiin kaksi valtavaa parvea sepelhanhia, tummempaa sorttia, olivat lintukirjan mukaan matkalla Siperiaan, hieno näky. Perillä oltiin klo 19.30.

Ensimmäinen blogiviesti oli harjoitus, jonka Paavo jaksoi väsyneenä tehdä. Kuvia me ei kai pystytä laittamaan.