Airisto -Kasnäs

Illalla oli kyllä yhtäkkiä käsittämättömän pimeää. Onko syksy jo tullut? Pilvet olivat mustat ja vesikuuroja tuli. Försti meni onnellisena nukkumaan mukavan kyläreissun jälkeen. Kiitos siitä. Yöllä nousi kova tuuli, snurra ulvoi. Tuulen suunta oli muuttunut ja kippari meni vahvistamaan keulaköysiä ja kiristämään peräköyttä. Aamulla tuuli oli moinannut. Päästiin pitkästä aikaa purjehtimaan. Yhden ruotsalaisveneen kanssa, jonka miehistö olikin suomalaisia, oli vähän kuin kilpapurjehdusta, välillä aivan vierekkäin. Vastatuuleen eli etelään mentäessä ajettiin moottorilla ja loppumatka kokonaan.

Rantauduttiin klo 18.  Päästiin Kasnäsissä lähes viimeiseen vieraspaikkaan. Vieressä vene, josta yksi lapsista ilmoitti heti, että he eivät voi lähteä huomenna ennen kuin me olemme lähteneet, koska olimme kiinnittyneet samaan poijuun kuin he. Kippari oli vähän kiusaantunut asiasta ja harkitsi köyden siirtämistä toiseen poijuun kumiveneellä. Ei tarvinnut, koska lasten äiti vakuutti, että totta kai  he pystyvät siitä lähtemään. Veneessä oli vaari, joka purjehtinut 60 vuotta ja  suomalais-portugalilainen perhe, jossa neljä lasta. Veneitä on todella paljon liikkeellä. Lomat lopussa.

Kippari teki tärkeän pelastusoperaation tänään. Tulimme satamasta veneelle. Naapuriveneen muu miehistö oli mennyt myös maihin, paitsi vaari ja nuorin lapsenlapsi, pieni poika. Hänen tuttipullonsa oli pudonnut veteen ja hän itki hillittömäst, kun pullo ajelehti toiselle puolelle satamaa. Vaari ei ollut ehtinyt saada sitä haavilla kiinni. Kippari lähti haavin kanssa kävelemään sataman toiselle puolelle. Poika seurasi epätoivoisena, että sinne se tuttipullo häviää. Näimme kuinka se läheni vastarantaa, mutta ajautui rannassa seisovan korkean yhteysaluksen kylkeen. Samaan aikaan pieni moottorivene tuli hakemaan rannasta porukkaa. Kippari meni heidän kanssaan moottoriveneellä pelastamaan tuttipulloa ja kippari sai sen haaviin. Kyllä oli onnellinen poika, joka sen sitten omassa veneessä noukki haavista. Onnellinen oli vaarikin.

31.7.2013 keskiviikko Helena

Airisto ja Långholm (?)

Nukuimme pitkään. Försti pesi pyykkiä ja kippari tiskasi. Marjut tuli hakemaan meitä klo 13. Ensin Paraisille kauppaan ja sitten Långholmiin Marjutin ja Amin mökille. Vanha hieno mansardikattoinen huvila meren rannalla. Kävimme täällä pari vuotta sitten, jolloin Ilona oli kiinnitettynä talon laituriin, nyt siis autolla. Herkullinen päivällinen isäntäväen, Marin ja Sebastianin kanssa ulkoverannalla. Ruokailun jälkeen saunaan! Saunottuamme isäntä paistoi vielä muurinpohjalettuja, jotka syötiin jätskin ja marjojen kera. Tässä vaiheessa saapui myös Nicholas. Kiitos mahdottoman mukavasta illasta! Kiitos myös Sebastianille kyytistä takaisin satamaan! Satamassa todella pimeää ja tuulista.

Tiistaina 30.7. Paavo

Lootholma - Airisto Paraisilla

Lootholmaan oli tulossa 1000 meripartiolaista, 100 ulkomaalaista ja huoltajia 300. Veneitä tuli pitkin aamua, 15 linja-autoa oli jo aamupäivällä tullut. Kippari lähti pyörällä Kustavin keskustaan kauppaan ja oli ihmetellyt vilinää ja telttojen määrää leirintäalueella. Försti teki sillä aikaa siikakeiton. Syötiin ennen lähtöä. Ulosmenoväylällä, joka on kapea, oli ruuhkaa, koska partiolaisten ohjaamia veneitä tuli monta vastaan. Tuuli ei ollut paha, mutta vastainen. Pian alkoi sataa. Satoi sitten 7 tuntia eli lähes koko matkan ajan. Näkyvyys oli tosi huono. 10 metrin väylällä vastaan tuli yksi laiva. 13 metrin väylän ylityksessä kaksi laivaa tuli vastakkain, risteilijäalus suorastaan pysähtyi. 9 metrin väylällä nähtiin kaksi laivaa. Vastaantulevia virsikirjalla ajavia purjeveneitä ja moottoriveneitä  tuli vastaan paljon. Eli hyvin vilkas liikenne. Kippari huomasi loppumatkasta, että alkuperäinen määränpäämme Paraistenportti ei ole ehkä hyvä huomisella tuulella ja voi olla myöskin täysi. Niinpä rantauduimme 20.30 Airistoon, joka on iso ja suojainen satama. Vaatteet ja merikortitkin kuivumaan. Syötiin aamullista siikakeittoa taas.  Ja huomenna mennään kylään!

29.7.2013 maanantai Helena

Ristikarin kalasatama (Pyhämaa) - kustavin Lootholma

Lämmin, aurinkoinen aamu. Vierasveneitten porukat piirittivät verkoilta saapunutta kalastajaa ja siika, ahven kävivät kaupaksi, förstikin toi Ilonaan komean siian. Ristikari on yhden ison troolarin (silakkaa) ja useamman pienen kalastajapaatin kotisatama, jossa huoltorakennuksessa jäähdytysvälineet (jäämurske ym.). Sumurintama nousi lännestä ja pian ennen sen hälvenemistä pujahti yksi vene (Kristiinankaupungista) sisään, sanoivat matkan Uudestakaupungista olleen tukala sumun takia. Sumu hälveni ja naapurit lähtivät. Satama-altaassa on varmasti miljoona pikkukalaa (salakoita tms.). 

Satamaa voi lämpimästi suositella tätä reittiä purjehtiville, jotka eivät välttämättä halua mennä Raumalle tai Uuteenkaupunkiin. 

Tuuli navakka etelän puolelta, joten koneella eteenpäin. Puksuttelimme Uudenkaupungin sisäänajoväylän ohi kohti Kustavia johtavalle väylälle. Edestä nousi uhkaavannäköinen  sumurintama. Katsoimme perääntymispaikan valmiiksi ja jatkoimme matkaa. Pikkuhiljaa sumu alkoi hälvetä, joten ei tarvinnut perääntyä. Päästyämme Kustavin saariston tunnetuimpaan salmeen, Ströömiin, nostimme maljan Selkämeren selätykselle (toistamiseen). 

Pohjanlahti on varsin raju lahti siinä mielessä, että saariston suojaa on harvassa. Tämän reissun aikana oli pohjoisessa kovat tuulet, joten tulimme sen kokeneeksi. Nyt olemme siis tulleet Saaristomeren suojaisaan helmaan. 

Ströömin luoteispäässä on Lypyrtin saari, jonka Alastaloon Volter Kilpi sijoitti tiiliskiviromaaninsa (Alastalon salissa) tapahtumat. Kippari luki tuon kirjan alkuvuodesta 2004 lonkan ollessa p-na. Kirja oli älyttömän hieno, mutta minun osalta se vaati tuollaisen erityistilanteen, että aikaa oli, eikä muuta voinut tehdä.

Päivittelimme reissun aikana, että tämähän on ollut harvinaisen yksinkertainen reissu. Tällä kertaa yllätys oli se, että Kustavin Lootsalon kahdesta vierasvenelaiturista partiolaiset olivat varanneet 1,5 ja loppu 0,5 oli täynnä. Onneksi paikan päiväruokailijoille varatusta laiturista löytyi Ilonan mentävä aukko. Kun lisäksi söimme kunnolla eli Helenan häränpihvit, saimme luvan olla huomena niin kauan, että ehdimme pyöräillä Kustaviin ja takaisin.

Sunnuntaina 28.7. Paavo

Porin Reposaari - Ristikari 61 astetta 00,0' 21 astetta 16,9'

Eilinen förstin valinta, Iso Enskeri, oli väärä valinta. Se oli ikävä kokemus monella tapaa. Försti heräsi jo klo 8, kävi suihkussa ja tapasi monen veneen porukkaa. Vieressä olevaa saksalaisvenettä Herkulesta siivottiin perusteellisesti. Oli tulossa miehistönvaihdos. Herkulekselle oli suunniteltu Itämeren kierros: 155 päivää,11 miehistöä ja 3000 merimailia. Nykyinen miehistö oli purjehtinut Helsingistä. Mukana oli myös kaksi pikkupoikaa, joista toinen kertoi, että oli ollut aivan merisairas kaksi päivää. Olivat purjehtineet kaksi viikkoa. Pojilla oli kova ikävä kotiin.

Kipparin herättyä katsottiin merikortteja, sääennusteita ja syönnin jälkeen förstin innoittamana päätettiin lähteä Uuteenkaupunkiin. Förstillä on matkaväsymystä. On kestänyt niin kauan. Päästiin lähtemään klo 12, niin monien tuttujen kanssa siinä juteltiinkin. 

Ilma satamassa aivan helteinen. Olisiko lämmin purjehdus.  Oli ihan lämmin, mutta ei helteinen, toppatakissa tarkeni. Aluksi tuuli, mutta ajettiin moottorilla Porin ulosmenöväylän päähän ja pitempäänkin. Sitten purjeella jonkun aikaa, mutta moinasi. Yli puolet matkasta peilityynessä, myös Suomen Biskaja eli Rauman meri. Utua. Kylmäpihlaja ohitettiin ulkokautta. Kello oli jo paljon. Försti etsi merikortista, löytysikö jotain satamaa. Löytyi Ristikari, joka on varsinaisesti kalastama. Kippari kannatti. Vähän ennen tänne tuloa nähtiin hylje. Rantauduttiin klo 20.30. Tämä on oikein paratiisi. Muutamia vierasveneitä oli Satamassa. Ihmiset opastivat, minne rantautua, tulivat vastaanottamaan. Niin yleensä tapahtuukin. Hauskoja juttuja. Kaloja polski ja pikkupoikia isineen kalastamassa. Lämmintä ja mukavaa.

Puhuin Marjutin kanssa puhelimessa ja hän sanoi koti-ikävästä, että siellähän ne lapset ja lastenlapset ja koti odottavat ja kotona voin sitten olla vaikka lopun ikääni. Totta.  Mutta kun on järki ja tunteet.

27.7.2013 lauantai Helena

Kaskinen - Porin Reposaari

Heräsimme klo 7 (huom. kippari on aamu-uninen). Kaunis aamu, ei oikein tiennyt, pärjäisikö shortseilla, vai ei? Ulos laiturista klo 9. Ajoimme ensin koneella ulos Kaskisten syväväylää länteen Kristiinankaupungin majakalle, tuuli oli heikko. Pituuspiirillä 21 astetta 10' otimme karttaplotteriin pisteen Porin sisäänajoväylälle ja niin meille tuli plotteriin (merikarttapohjainen gps) näytölle tie kohteeseen. Shortseilla ei tosiaankaan pärjännyt! Tuuli oli herännyt ja nostimme purjeet. Puhuimmekin siitä, että ompa mukavaa menoa! Ajelimme siis avomerellä ohi Merikarvian kivikoiden. Välillä tuuli loppui, keulapurje rullattiin sisään ja kone käyntiin. Tätä tehtiin useamman kerran reissun aikana. N. Klo 19 saavuimme förstin valitseman saaren, Iso Enskerin edustalle ja aloitimme lähestymisen. Mitä lähemmäs satamaa tulimme, sitä mahdottomammalta paikka kipparin silmissä näytti. Hallussamme olevassa satamaoppaassa oli hyvin suurpiirtein ohje sisäänajosta. Ennen satamaan saapumista piti kiertää pieni niemenkärki (toisella puolella mahdoton kivikko) ja kolinaa kuului, kun Ilona karahti kiville. Rannalla oli ihmisiä, mutta kukaan ei normaaliin tapaan tullut viitilöimään tai varoittamaan väärästä ajolinjasta. Aikamme kivillä kolisteltuamme pääsimme irti ja lähdimme jatkamaan matkaa sittenkin Porin vierassatamaan, Merilokkiin. Sinne saavuimme klo 21, pitkä rupeama tästäkin tuli, joten enempää en jaksa kirjoittaa.

Perjantaina 26.7. Paavo

Kaskinen

Aamulla nukuttiin pitkään. Helteinen ja silmiä häikäisevän kirkas aamu. Aluksi täysi pläkä, mutta sitten tuuli virisi. Syötiin aamiainen pitkästä aikaa kannella. Ilonalle eilinen merenkäynti oli liikaa ja kippari hieman pinna kireällä vaihtoi Ilonalle vaipat. Eilen kippari oli ollut kuulemma hyvillään, että oli vahvistanut toista pinnaa eli ohjauspinnaa. Försti laittoi petivaatteet tuulettumaan. Eilinen purjehdus oli tosiaankin matkamme pisin, 65 mailia (noin 117 km)  ja koko matka purjeella ja hyvää vauhtia.

Kaskinen on Kaskön saarella ja Suomen pienin kaupunki. Täällä on noin 1400 ihmistä, ennen MetsäBotnian sellutehtaan sulkemista vuonna 2009 täällä on asunut 1700 ihmistä. Ruotsinkielisiä on noin 30 prosenttia. Lähdimme sataman pyörillä tutustumaan kaupunkiin. Tämä on hyvin ihastuttava paikka, selkeä ruutukaava vuodelta 1785, säilytetty nykypäivään, nyt 8 pitempää katua ja 11 poikkikatua, talot aivan katujen vieressä, kukkivat hyvin hoidetut sisäpihat. Cneiffinpolulla kaupungin perustajan Bladhin talo vuodelta 1788. Sakari Topelius on istuttanut talon pihalle kaksi tammea. Cneiffinpolkua jatkettiin Cneiffin kivelle. Tirehtööri Cneiff oli hakkauttanut valtavalle siirtolohkareelle elämänkertansa latinaksi 1784. Kansa oli pitkään luullut, että siinä on kaupunkia koskeva kirous. Vuonna 1860 joku saarnaaja oli poistanut sammaleen kiven päältä, ymmärtänyt kirjoituksen ja kumonnut kirouksen, kansa helpottunut ja Cneiff saanut vapautuksen kiroojan roolista. 

Käytiin valokuvanäyttelyssä, rouva oli tullut juttelemaan meille ja kutsunut  käymään. Oli alunperin ruotsalainen, muusikko ammatiltaan, soittanut Ruotsissa 20 vuotta sinfoniaorkesterissa, tullut Närpiöön opettamaan musiikkia, nyt eläkkeellä. luullut ensin, että Närpiössä puhutaan islantia. Käytiin syömässä vieressä olevassa Sininen hetki-nimisessä ravintolassa, jonka pitäjä oli Arto Koivisto, hiihdon olympiamitalisti vuonna 1976 Innsbruckissa. Erittäin mukava ihminen. Hiihtää kuulemma vieläkin, viime talvena 1000 kilometriä jäällä.

Päiväunilla, huomisen reitin suunnittelua, uudelleen pyöräilemässä. Sää on todella lämmin. Saapa nähdä, onko tuulta huomenna ollenkaan. Mistähän se pläkä johtuu.

25.7.2013 torstai Helena

P.S. Jäi eilen jäi kirjoittamatta ihmeellisestä ilmiöstä, kangastuksesta. Kun olimme tulossa kohti Kaskista tiistaina, illansuussa menosuuntaan oikealle ilmestyi vähän kuin sumua ja siellä näkyi kuin pitkä saari tai manner. Försti kiikaroi ja siellä näkyi jopa mäennyppylöitä. Oikealla ei ollut mitään saaria eikä mannerta, pelkkää aavaa merta. Meidän jälkeen rantautui turkulaisvene, joka tuli Vaasasta.  He ihmettelivät samaa ilmiötä. Myös Strindberg kirjoitti 1890 tästä ilmiöstä Ulkosaaristossa-kirjassaan.

Replot - Kaskinen

Tietysti aamu-uinnin ja -palan jälkeen aamuvarhain irrottauduimme Replotin haminasta. Tuuli pohjoisesta 6-8 m/s. Purjehdimme sisäsaariston läpi avoimille vesille. Merenkäynti (ruotsiksi sjöhävning) kasvoi merkittäväksi ja tuuli voimistui. Kippari tarkkaili förstin tuntemuksia, mutta ei havainnut suurempia ongelmia (försti myöhemmin vahvisti, ettei niitä ollutkaan). Aurinko paistoi ja siellä täällä tuli lämpimiä tuulahduksia, kuin lehmän henkäyksiä, niitä ei totta vieköön ole ollut. Purjehdussää oli siten hieno ja Ilona kulki hienosti kuoppaisella merellä. Rantauduttiin klo 21.15 13 tunnin seilauksen jälkeen Kaskisiin. Taisimme tehdä tämän keikan matkaennätyksen, tarkistetaan. Menimme iltapalalle Cafe Kung Gustaviin. Paikan ystävällinen työntekijä oli Kalaxin kylästä Närpiöstä (olemme usealta taholta kuulleet, etteivät suomen muut ruotsinkieliset ymmärrä Närpiön ruotsia). Hän oli tullut Kaskisiin oppiakseen suomen kieltä. Lähtiessämme kuppilasta jututimme kolmen merimiehen porukkaa: venäläinen kippari, ukrainalainen kokki ja latvialainen miehistön jäsen. Mukavia miehiä, olivat hakemassa paperia Kaskisista. Kippari, kuultuaan meidän reissusta, toivotti merimiesten tapaan "seven feets under the keel". Nyt nukkumaan!

Keskiviikona 24.7. Paavo

Raippaluoto eli Replot (Mustasaaressa eli Korsholmassa)

Ilmatiede on täysin tuntematon tieteenala förstille. Mistä ne tuulet oikein tulevat. Korkeapaineesta ja matalapaineesta. Mistä se korkeapaine ja matalapaine tulee. Miksi tuuli usein moinaa yöksi ja aamulla taas nousee. Miksi välillä tuulee yötäpäivää ja kovaa. Mistä johtuu puuskainen tuuli. Tätä kovaa tuulta ja puuskaista tuulta on nyt jatkunut pari päivää ja yötä. Försti on nukkunut erittäin huonosti. Kyllä kipparin untakin on tuuli haitannut. On pitänyt laittaa lisäköysiä keskellä yötä, kun keula on ruvennut kolkkaamaan laituriin. Keinutus on nukkumiselle liian kovaa. Snurra on ulvonut ja tärisyttänyt venettä.

Aamulla lähdettiin pyörillä Raippaluodon keskustaan bussipysäkille. Ilonan sprayhood laskettiin alas, vaikka taivas oli aivan pilvessä eikä tiedä, rupeaako satamaan. Tuuli tulee pohjoisesta aivan veneen takaa ja sprayhood on vähän kuin pieni purje. Bussi tuli ajallaan ja oltiin ainoat matkustajat. Raippaluodon sillan alussa oli tuulimittari, joka näytti 16 m/s. Yhdellä pysäkillä nousi matkustaja ja samantien soi kuljettajan puhelin. Hän tuntui väittävän, että ei hän ollut etuajassa. Hän teki kohta täyskäännöksen, ajettiin Raippaluodon sillan yli takaisin ja meidän satamaan! Me ei tiedetty, että bussi olisi tullut sitä kautta. Satamassa kahden veneen pariskunnat nousivat kyytiin. Kahvilan henkilökunta ei ollut osannut sanoa bussin tarkkaa paikkaa. Ei olisi Helsingissä bussi palannut noutamaan porukkaa 12 kilometrin päästä. Taas ajettiin Raippaluodon sillan yli ja tuulimittari näytti nyt 19 m/s. Tuntui selvästi, että bussi heilui tuulesta ylhäällä sillalla. Mittari onkin kuulemma varoitus autoilijoille.

Vaasassa oli kylmää. Oltiin päätetty mennä luontokeskukseen, mutta se aukesikin vasta klo 12. Niinpä tutkittiin karttaa ja mentiin Kuntsin modernin taiteen museoon. Siellä oli Osipowin hernekeitto ja muita teoksia. Simo Kuntsi on ollut taiteen kerääjä ja lahjoittanut 1970 yli sata teosta Vaasan kauppaoppilaitokseen. Näistä ja muista Kuntsin kokoelman töistä oli hieno näyttely, tunnettuja suomalaisia mm. Pekka Halosta, Akseli Gallen-Kallelaa, Kimmo Kaivantoa, Kain Tapperia, Alpo Jaakolaa, Leena Luostarista, Marjatta Tapiolaa, Aimo Kanervaa ja nuorempia ja pohjalaisia taiteilijoita. Förstiin teki suuren vaikutuksen dokumentti isokyröläisestä Aulis Loukosta, joka oli muuttanut sitten Vaasaan ja ruvennut satamassa maalariksi ja myöhemmin taidemaalariksi. Louko on kuollut 40-vuotiaana. Kansankuvaaja. Försti oli aivan liikuttunut. Försti oikein ylisti kipparille taiteen vaikutusta, rauhoitti förstin levotonta mieltä. Olimme hyvin innoissamme näyttelystä. Käytiin syömässä kesäravintola Strampenissa, jota meille oli kehuttu Vaasassa juhannuksen aatonaattona. Hinta- laatusuhde kuulemma kohdallaan. Näin oli. Kävelimme puiston läpi, tuuli kamala. Kippari sanoi,  että saa varoa, etteivät puut kaadu päälle. Sen jälkeen ajattelimme, että ehdimme vielä toiseen taidenäyttelyyn ennen viimeisen bussin lähtöä klo16.15. Mentiin Tikanojan taidekotiin. Siellä oli Adolf Bock & meritaide. Se saikin förstin kauhun valtaan. Oli siellä tyyntä merta ja leppoisan näköisiä purjehduksia, mutta sitten tuli myrskyn ja haaksirikkojen kuvauksia. Kai väsymys ja kaksi levotonta yötä ja yhä kova tuuli teki sen, että försti kauhistui ja ajatteli, että hän ei uskalla mennä enää Ilonaan. Istuttiin sitten puistonpenkillä ja puhuttiin. Kippari kysyi, että haluaako försti jo luovuttaa. Ei halua, vaikka tietynlainen pelko näissä tuulissa on tullut. Ja taide kai sitten vaikuttaa!

Ilona odotti satamassa eikä nokka ollut ruvella. Försti vei pyykit pyykkikoneeseen ja meni nukkumaan. Nokosten jälkeen yhdessä laitettiin sitten naru koivujen väliin ja vietiin pyykit kuivumaan tuuleen ja aurinkoon. Aurinko rupesi paistamaan Raippaluotoon tullessa ja tuulikin on ruvennut moinaamaan. Peräpoijukin välillä näkyy. Nyt pyykkejä hakemaan.

23.7.2013 tiistai Helena

Raippaluoto

Tuuli on yöstä alkaen puhallellut 13 m/s ja sama jatkuu huomena,  joten jäämme tänne kolmeksi yöksi. Raippaluoto on merialueittemme kolmanneksi suurin saari ja lähes 100 prosenttisesti ruotsinkielinen (Vaasassahan kokonaisuudessaan ruotsinkielisten osuus on n. 30 pros.) meitähän se ei haittaa, kun övningiä on. Kun tilanne on tämä, olemme torkkuneet, kippari on viritellyt köysiä Ilonan pysyttämiseksi paikallaan kovassa takatuulessa. Kävimme pyörillä kylällä hakemassa polttoainetta ja muuta tarpeellista kaupasta. Tsekkasimme bussiaikataulut, koska ajattelimme mennä huomena Vaasaan. Syötiin veneessä ja mentiin torkkujen jälkeen saunaan.

Maanantaina 22.7. Paavo

Valassaaret - Raippaluoto

Ei voi ehkä uskoa, mutta olemme tanssineet monta tuntia ihanasti. Kun lähestyimme Raippaluotoa, kuulimme jo parin mailin päähän musiikkia. Menimme syömään sataman Kafe Arkeniin ja siellä alkoi kohta soida. tutustuimme mukavaan raippaluotolaiseen pariskuntaan. ja sen jälkeen tanssia, tanssia, tanssia, vastapäivään. Harmaapäitä ja vähemmän harmaampiakin keinuivat harmoonisesti. kipparin kanssa oli niin ihanaa tanssia! Täällä oli ruotsalanen Elisa's esiintymässä.  Oikein tanssittavaa musiikkia.  

Yhä musiikki soi. 

Eilinen sääennustuksineen sai förstin jo epätoivoiseksi. viime yönä snurra herätti förstin klo 2.15. Kippari meni klo 6  katsomaan tilannetta. Aivan liian kova tuuli ( oli ollut Ilmatiteen laitoksen mukaan 13 m/s Valassaarilla). Nukuttiin vielä. Käytiin tapaamassa yhdessä poukamassa pienessä laiturissa olevaa venekuntaa. Ihana Irlannin terrieripentu. Kippari oli lintuharrastaja, rengastanut helmipöllöjä täällä ja laittanut tuulihaukoille pönttöjä. Kertoi, että Valassaarten hoitaminen on aivan hunningolla. Senaattikiinteistöt aikoo purkaa hänen mukaansa vanhat talot täältä. Laitureita ei hoideta. Vaasainen naapuriveneemme kipparikin oli eilen aivan tuohtunut, että poiju oli laitettu kivikkoon , siihen johon mekin ajettiin, ja aikoi valittaa siitä. Saarella ei ole kuulemma isäntää enää, sen jälkeen kun merivartiosto lähti.

Tuuli aamupäivällä edellen. Förstiä jännitti, kun kippari sanoi, että voitaisiin lähteä. Försti meni nukkumaan tuulen suojaan heinikolle, maa oli niin lämmin,  tuntui kuin maa olisi hengittänyt, tuulen humina kuului puista ja aaltojen tyrskyt rantakivikosta, mutta försti nukkui sikeästi hetken. Lähdettiin sitten adrenaliinit koholla klo 12.30. Förstillä, koska irrottautuminen laiturilta kylkikiinnityksestä tuulen puolella jännittävä. Kipparilla, koska väylä eteläkautta epämääräinen, ei merikortissa eikä navigaattorissa. Mutta oli viitoitettu. Jännittävä ajaminen Malskärin saarten läpi. Merivirrat salmissa voimakkaita. Sen jälkeen maininki vasta pääsi voimiinsa.  Avattiin keulapurje, mutta tuuli olikin heikko. Ei vetänyt, mainingit vain paukuttivat sitä. Oli kova sivumaininki. Försti ei meinannut pysyä hetkeäkään navigaattorin edessä istumassa, kun piti sitä tarkistaa. Sitten väylä kääntyi maininkien suuntaan myötäiseksi, sivumyöntäinen tuuli nousi. Hyvää menoa pari-kolme tuntia purjeella. Raippaluodon silta rupesi näkymään jo 10 mailin päästä. Rantauduttiin klo 19.15. 

Sitten syömään ja tanssimaan. Jee.  Ollaan kierretty Perämeri ja ylitetty Merenkurkku.

21.7.2013 sunnuntaina Helena

Valassaaret

Nukuttiin pitkään. Aamupalan- ja -uinnin jälkeen hyvästelimme Vaasalaiset naapurit. Kaksi merikotkaa liiteli laiturin yllä, merihanhia on paljon. 

Lähdimme bongaamaan majakkaa (saman ranskalaisen suunnittelutoimiston käsialaa, kuin Eiffel torni), joka valmistui 1800 -luvun lopussa. Polku vei läpi jääkauden muovaaman maiseman. Täällä jääkauden moreenimuodostelmat ovat ns. Ribbedmoreeneja, kiviläjämuodostelmia, jotka ovat kasaantuneet kohtisuoraan jään liikkeeseen nähden (siis itä - länsisuuntaisina). Kuljimme hylätyn merivartioaseman ohi, samoin jonkun järjestön lintuaseman ohi. Maisema on karua kivikkoa, kanervikkoa ja katajikkoa. Toisaalta polun varressa oli myös reheviä kosteikkoja, mustikoita oli paljon. Majakka on upea ilmestys. Punainen metallirakennelma, ehkä siinä on jotain samaa, kuin Eiffeltornissa. Majakan asuinrakennuksen pihalla oli monikansallinen seurue, jotka olivat tulleet jonkin tilausveneen kyydissä ja nauttivat päiväpalaa. Tänne siis pääsee myös ilman omaa paattia. Pihapiirissä oli paljon lampaita (koko saarella n. 100), onneksi ei ainakaan nähty pässiä. Timo kertoi eilen olleensa täällä 120 - kiloisen kaverinsa kanssa. Kaveri oli lentänyt kuin leppäkeihäs pässin pökätessä häntä -komeat mustelmat takalistossa jäivät muistoksi. Päivä oli vähätuulinen ja olimme ajatelleet siirtyä illansuussa Raippaluodon sillan kupeessa olevaan vierassatamaan. Veneelle palattuamme snurra(tuuligeneraattori) kuitenkin huuteli siihen malliin, että päätimme jäädä toiseksi yöksi. Sade vahvisti tätä päätöstä. Katsotaan tilanne aamulla.

Lauantaina 20.7. Paavo

Patholmsviken - Valassaaret (SUOMI!!!)

Vantit vinkui koko päivän ja kovasti. Silloinhan ei voi muuta kuin lukea,nukkua ja hoitaa itseään. Kippari lähti pyörällä parturiin. Försti suihkun jälkeen voiteli kroppansa Inarilta saamallaan kokovartalovoiteella,  jalkansa avantouintisiskoiltaan Jatalta ja Marilta saamallaan jalkavoiteella, nukkui ja luki. Kenttä on hyvä ja katsottiin säätiedotuksia moneen kertaan ja keskusteltiin naapuriveneilijöiden kanssa, milloin uskaltaisi lähteä. Tuuli tuli pohjoisesta ja kovaa, mutta moinasi sitten.  Syötiin. Lähdettiin klo 17.  Nostettiin reivattu iso jo satama-altaassa. Kipparilla myös turvavaljaat förstin vaatimuksesta ja La Marian förstin kannustamana. Försti oli myöskin edellisenä päivänä käynyt kipparin kanssa läpi, mitä tehdä hätätilanteessa ja naapuriveneeltä saanut Ruotsinpuolen hätänumerot.

Ihmeellistä. Tuuli kääntyi heti itään, heikkona, sitten etelään, tuuli moinasi lähes kokonaan. Genua pois ja moottori päälle. Kun päästiin mantereen ja saarten suojasta, maininki komea, mutta tällä kertaa sivusta. Tosi mustat pilvet milloin missäkin puolella, moni rintama osui kohdalle, mutta eihän tässä sokerista olla. Tuulta ei tullut. 

Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa, yön usva karkoitettu on jo pois. Lähestyttiin laituria, ketään ei ollut laiturissa. Jäätiin kiinni kivikkoon, syvyyksiä ei ollut tiedossa., päästiin onneksi irti, vaikka peräsin oli jo kivissä kiinni, maininki ei enää tullut satamaan. Rantauduttiin klo 23. Käytiin painimassa. Pieni moottorivene tuli laituriin. Mentiin rantaan juomaan Pekalta ja Päiviltä saatu kuohuviini. naapuriveneen Timo Raippaluodosta tuli istumaan meidän kanssa. Aivan ihana nuori mies. Tuntee nämä vedet ja saaret hyvin ja tarjoutui heti oppaaksi tälle saarelle. Pian nähtiin, että purjevene lähestyy lännestä. Tuuli oli noussut jo kovaksi yhtäkkiä. Mentiin kaikki laiturille. Timo ja kippari siirsivät Timon venettä rantaan päin, jotta tuleva vene mahtuisi. Vene ajoi samaan kivikkoon, vaikka yritettiin huitoa. Pääsivät pois ja rantautuivat meidän kaikkien avustuksella. Meidän naapurivene Uumajasta! Tuuli kerkesi nousta heille ja kovaksi. 

Timo kutsui meidät salapaikkaan, joita hän tietää tässä lähisaaristossa 11 kappaletta. Menimme käymään. Ihastuttava mökki, takassa tuli, oikein viihtyisä.  Siellä oli kerrossängyt ja patjoja. Försti olisi halunnut jäädä sinne nukkumaan, mutta kippari ei antanut. Häkävaara kuulemma. Ilonassa tulee olemaan hyvin keikuttava ja uliseva yö.

Ihanaa olla täällä. Teimme päätöksen, että nyt jätämme Höga Kustenin ja Selkämeren länsipuolen väliin. Kelit. Koti-ikävä.

19.7. 2013 perjantai Helena

Umeå

Kova tuuli hurisutti snurraamme menneenä yönäkin, haittasi kai hiukan förstin yöunia, nukuimme kuitenkin pitkään. Hitaiden aamutoimien jälkeen läksimme cityyn. Ensin 1,5 km kävely Holmsundin esikaupunkialueelle, josta bussilla 15 km keskustaan. Lounas turkkilaisessa ravintolassa oli runsas ja maukas, kävelimme keskustan kävelykaduilla ja Systembolagetin kautta bussipysäkille ja bussilla takaisin Holmsundin kauppaan. Kaikkien näiden ostosten kanssa raahauduimme takaisn satamaan hiukan uupuneina. Samaan aikaan rantautui vene, jonka försti heti ilmoitti, että olemme tavanneet aiemmin Pietarsaaressa, en muistanut mutta meidän försti muisti. Jo aiemmin tapasimme venekunnan, joka oli ollut viettämässä kanssamme Juhannusta Wasa segel föreningin saaripaikassa, Djupkastetissa -pieniä ovat piirit!

Försti meni lukemaan A. Strinbergiä kerhon paviljonkiin ja kippari jäi siivoamaan venettä. Kippari tuli perässä ja siellähän försti oli seurustelemassa vanhemman, saksalaisen naapuriveneen kipparin kanssa. Turisimme pitkän rupeaman ja nyt saksaksi. On tämä reissu ollut myös aikamoista kielikylpyä : ruotsia ollaan ainakin koitettu pratata ja nyt myös saksaa. Kippari kävi Pietarsaarelaisten naapurien lämmittämässä saunassa ja turisi saunan jälkeen heidän kanssaan tällä kertaa på svenska. Pietarsaarelaisten lähtiessä kippari jäi vielä jatkamaan juttua kerhon yövahtien kanssa. Toinen heistä osasi suomea, mutta kun toinen ei, puhuimme siis ruotsia. Nyt maate!

Torstaina 18.7 Paavo

Gumbodahamn - Patholmsviken (Uumajan ulkosatamassa)

Aamu valkeni aurinkoisena. Försti heräsi varmaan kellonsoittoon. Snurra (tuuligeneraattorin hyrrä) rupesi vinkumaan eli tuuli oli herännyt.  Kello oli kuusi. Ulkona oli 10,5 astetta, sisällä Ilonassa 14,5. Tuuli tuli luoteesta. Aamu-uinti kyllä taas virkisti.

Eilinen "välipäivä" oli kyllä ihana. Sai nukkua päiväunet. Försti ei halunnut lukea enää yhtään merenkulku- tai purjehdusjuttua. Tarkisti, mitä romaaneja tuli otettua mukaan. Sitten lukemaan sataman vierastupaan kaikessa rauhassa August Strindbergin Ulkosaaristossa. No, senkin ensimmäinen luku kertoi hurjan venematkan ulkosaaristoon. Mutta jatko hyvin mielenkiintoinen. Strindberg tuntee todella kasvit, kalat, linnut, kivet, saariston, historian, yhteiskunnan ja ihmisenkin. Päähenkilön elämänkäsitys hyvin mielenkiintoinen. Korkeimpana jkehityksen asteena on mies. Sitä ennen nainen ja naisen edellä lapsi. Jo ihmisen sikiönkehityksestä sen näkee. Mieskin on ennen mieheksi kehittymistään sikökehitysvaiheessa ollut nainen. Niin kai se sitten on. Sata sivua sain luettua. Välillä försti seuraili, kun naurulokki ruokki poikastaan laiturilla.

Lähdettiin aamiaisen jälkeen klo 9. Avattiin heti keulapurje. Uskomatonta, myötätuulessa. Niemennokan jälkeen maininki aivan ihana, pitkiä, korkeita aaltoja, ei ollenkaan teräviä. Mentiin hyvää vauhtia ja helposti kovassa hienossa mainingissa. Kippari kävi ensin nukahtamassa, sitten försti. Tuuli moinasi. Moottori käyntiin. Jonkin ajan päästä tuuli nousi etelä-lounaasta eli täysin vastainen. Tuuli koveni. Aallokko kävi taistelua, kumpi voittaa, mainingit vai uuden tuulen nostattamat.  Kippari täysin väsynyt vastatuuleen, eikä meinannut nostaa purjeita. Pakkohan se oli, koska Ilonan moottori ei jaksanut vetää. Isonpurjeen nostin olikin irronnut ja kiertynyt takastaagin ympärille monelle mutkalle.  Kippari yritti irroittaa sitä puoshaalla kauheassa keinutuksessa seisten veneen kannella kädet ylhäällä.  Försti pelkäsi, että kippari putoaa mereen. Siinä tuulessa nostimen irrotus ei onnistunut. Sitten hidasta kryssimistä keulapurjeella ja moottorilla. Kauan kesti. Perillä 20.15 täysin uupuneina. Perillä kuitenkin. Käytiin vielä kaupassa pyörillä parin kilometrin päässä ostamassa ruokaa. Liika pitkä päivä. Vaisu olo.

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa...

17.7.2013 keskiviikkona Helena

Gumbodahamn

Tämä on erikoinen paikka. Venekerhon kerhohuone, keittiö ja vessa avoinna satunnaisille matkailijoille -luottamus on suuri. Jo eilen laitettiin Aaron hirvenlihapurkista makaroonin kera ruokaa köökissä. Ilona on edelleen ainoa vierasvene tässä satamassa. Tuuli aamulla lujaa lännestä ja lujempaa oli luvattu iltapäiväksi (13 - 17 m/s) eli jäämme tänne toiseksi yöksi. Satoi lähes koko päivän. Otettiin päivätorkut -harvinaista herkkua.  Tuuli heitti illansuussa kumiveneen ympäri.  Kippari tarkisti Ilonan vaipat ja vaihtoi tarvittavat. Yritetään taas irtautua huomena aikaisin. Tämähän on mielenkiintoista: kippari on aina ollut aamuntorkku, mutta nyt, kun ollaan vapaalla, täytyykin olla aamuvirkku, ei kuulosta hyvältä?

16.7. Tiistaina Paavo

Bjuröklubb - Gumbådahamn

Aikomuksen mukaan lähdimmekin aamukahvin  jälkeen klo 7.
Olemme katsoneent säätiedotuksia Norjan asemalta (yr.no) kveenin kiellellä. Tääpänä piti olla pikku tuuli vestasta klo 6-12. Ei ollut. Aluksi oli pikkutuuli vestasta, mutta niemen kärjen jälkeen tuli kova, kohta friski tuuli etelästä je vesta-etelästä. Aallokko nousi. Tuuli oli täysin vastainen ja kryssittiin.  Tuli useita saderintamia. Försti taisteli pelkoa vastaan ja voitti. Oli pinnassakin kovassa aallokossa.  Näissä tilanteissa försti kaipaa läheisyyttä ja vaati kipparilta, että painitaan, kun päästään satamaan.

Pissaaminen on vaikeaa, kun on kova aallokko. Förstin täytyy mennä tosi keikuttavassa kelissä alas, riisua pelastusliivit ja purjehdustakki ja -haalarit. Kipparin täytyy nöyrtyä kontalleen kaidetta vasten. Pissaaminen  täällä mereen ei tuota omantunnontuskia, koska menemme avomerellä  aluevesirajan ulkopuolella. Joku sanoi, että siellä voi pissata mereen eikä täällä vessan imutyhjennyspaikkoja juuri olekaan .

Tänään keikutusta kyllä oli. Lasit lensivät hyllyltä, yksi meni rikki. Pyyhkeet putosivat naulakosta ja yksi oli puolivälissä seinää. Mutta selvittiin. Tuuli moinasi. Försti olisi halunnut jatkaa vielä eteenpäin. Kippari oli kuitenkin niin jäässä, että päätettiin rantautua Gunbodahamniin. Oltiin satamassa klo 16.30. Satamassa ei ollut muita vierasveneitä, piti olla syvyyttä 2-2,5 meträ. Ilona jäi kiinni mutaan rantautuessa. Moottorin avulla kuitenkin päästiin niin lähelle rantaa, että försti pystyi hyppäämään laiturille. Kiskottiin Ilonaa köysistä, jäi ensin vinoon, kuin vähän kyljelleen, mutta saatiin suoraan. Otettiin pois pelastusliivit, mentiin valkoapilapihalle, painittiin kuin hullut ja naurettiin kuin hullut. Millähän matkalla me oikein ollaan. Vettä tulee kuin aisaa, ei tuule.

15.7.2013 maanantai Helena

Bjuröklubb

Satamassa on vene, josta myydään savustettua kalaa (lohta, siikaa ja katkarapuja) sekä paikallisia mansikoita. Niitä olemme herkutelleet.

Kun eilinen vierailija veneessämme on nyt tullut tunnistetuksi kirjosiipikäpylintunaaraaksi ( normaali asuinpaikka jossain siperiassa), olemme voineet tutustua tähän hienoon ja pitkään niemeen. Teimme pitkän kävelyreissun vanhaan kappeliin vuodelta 1864 (samalla paikalla on ollut kappeleita jo paljon aikaisemminkin). Tämäkin paikka on ollut varsinaisen tarkoituksensa lisäksi myös paikka, jossa yhteisiä asioita on ratkottu. Matkalla kippari meinasi astua tiellä loikoilevan kyyn päälle ja säikähti melkoisesti. Kuten Velkuan saaristossa, Venäjän laivasto on purjehtinut täälläkin (v. 1721). Jäänteinä vierailusta on kivikasoja, "ryssän uuneja". Niillä ovat ruokansa laittaneet.

Kävelyn päätteeksi kapusimme majakan viereiseen Cafe Fyreniin syömään.

Tankattiin vesi- ja polttoainetankit. Tarkoituksena lähteä huomena hiukka aikaisemmin?

Sunnuntaina 14.7. Paavo

Halsön - Bjuröklubb 64 astetta 28' N, 21 astetta 34' E Ihmematka

Halsön on myöskin hieno paikka ja ensimmäiset kalliot olivat täällä. Poukaman ympärillä punaisia kesämökkejä. Edessä aivan  pieni saari, jossa todella hieno talo, ympärillä kapeat väylät. Naapuriveneen mies, joka on filmialalla, kertoi, että se on peruja siltä ajalta, jolloin talon silloinen omistaja on perinyt tullia väylällä puuta kuljettaneilta Hinaajilta. Jos eivät ole maksaneet, vaijerit poikki salmen. Talon nimi on  Egen Nyttan.

Aamu vaikutti täysin tyyneltä, mutta tuuli virisi ennen lähtöä. Lähdettiin klo 9.30. Alkoi ihmematka. Ulos päästyämme nostettiin purjeet, tuuli ihanteellinen sivutuuli. Mentiin hyvää vauhtia pari tuntia, tuuli moinasi ja loppui kokonaan. Laskettiin keulapurje.  Saatiin gasti veneeseen. Kippari huomasi, että ison takaliesmassa oli ihmeelinen karvapallo.  Se oli höyhenpallo, lintu joka nukkui, pää höyhenien sisällä. Kohta se heräsi. Ihmeellisen näköinen. Ei tunnettu. Pian se lähti liikkeelle. Meni saalingin päälle istumaan. Tuuli vähän virisi, kippari avasi varovasti vähän keulapurjetta. Lintu tuli istuinlaatikkoon kierteleen, ei pelännyt meitä ollenkaan, kävi kipparin polvella, lähti kierteleen veneen kaideverkkoja ja noukki hyönteisiä. Olimme aivan lumoutuneita. Voiko tämä olla totta. Försti otti valokuvia. Lintu palasi takaisin istuinlaatikkoon, katseli meitä, kävi meitä lähellä, kävi kumiveneessä, tutki köysiä. Uskomatonta. Navigointi meinasi unohtua kokonaan. Välillä lintu oli ohjauspinnan päällä. Onneksi tuuli oli lempeä. Kahden tunnin päästä, kun mantere oli aika lähellä, se lähti kohti mannerta. Kiitimme sitä käynnistä. Tämä oli ihme. Tutkimme lintukirjaa. Ei tunnistettu. Ihmelintu. Ihme kertakaikkiaan. Jatkoimme matkaa hyvää menoa, tuuli rupesi nousemaan. 

Rantauduttiin klo 16 Bjuröklubbiin.  Yksi hienoimmista satamista.  Kiivettiin vanhalle luotsiasemalle. Ehkä huomenna lisää tästä paikasta. Tuuliennusteet ovat aika kovat.

Kuka se meidän gasti oli? Tietäisikö joku ornitologi. Se on kuvassa, joka toivottavasti näkyy blogissa. Lintu ei ole niin suuri kuin kuvassa näyttää, ehkä varpusen kokoinen.

13.7.2013 lauantaina Helena

P.S. Försti(kin) jo rupeaa näyttämään vanhalta merimieheltä

Mellerstö - Halsön (Limingan leveysasteilla)

Aamulla torniolaisperheen isä lähti kokemaan verkkoja ja Iitua ja Topia kiellettiin kalastamasta sillä aikaa. Syy oli varmaankin se, että äiti ei halunnut auttaa kalojen koukusta irroittamisessa. Äiti perusteli asiaa sillä, että kun hänen isänsä oli kalastaja ja mies kalastaa, hänen ei tarvitse kaloihin koskea. Iitu täydensi, etteivät hot dogitkaan kuulu äidin suosikkeihin. Lapset kyllä urhoollisesti eilenkin yrittivät hoitaa kalan irroituksen: kalahanskat käteen ja toisen pidellessä kalaa, toinen yritti irroittaa koukun? Ongelma oli, jos kala oli nielaissut kaikki kolme koukkua. Isä palasi saaliinaan kaksi komeaa siikaa, neljä säynävää ja kymmenkunta simppua. Simput ovat kyllä aika mielenkiintoisen näköisiä ja piikikkäinä vaikeita irroittaa verkosta. 

Hyvästelimme pienen saarikierroksen jälkeen sympaattisen saaren asukkeineen noin klo 13. Puksuttelimme alkumatkan vastaisen ja ahtaan väylän koneella ja nostimme purjeet Piteån sisäänajoväylän kohdalla. Olimme tulleet takaisin syville vesille ja vedimme pitkiä luoveja vastaiseen tuuleen. Nygrånin loiston edustalta tiukka luovi suuntaan 210 astetta toi meidät Bysken edustalle Romelsön saaren eteläpuolelle. Siitä mutkaista väylää Byske Båtklubbin kerhosaareen, Halsöhön. Perillä klo 20.30. Hieno paikka ja taas heti tarjottiin saunaa! Ihmiset ovat täälläkin mahdottoman mukavia ja svenskakin petraantuu päivä päivältä. Syönnin jälkeen ramasee mukavasti.

Perjantaina 12.7. Paavo

Luulaja - Mellerstön, Stenbergsviken Piteån edustalla

Aamu valkeni aurinkoisena, tuuli luoteesta. Otettiin vettä, tankattiin. Lähdettiin klo 10, tuuli sopiva, nostettiin purjeet heti sataman edustalla. Förstillä edelleen vähän hutera olo edellisen purjehduksen jälkeen. Leppoisaa menoa. Tuuli rupesi vaihtelemaan, loppui, vaihtoi suuntaa monesti, välillä moottoria käyntiin. Sitten jatkuvaa ja kovenevaa vastatuulta. Kippari ehdotti, että försti katsoisi vaihtoehtoja alkuperäiselle suunnitelmalle. Löytyi, tämä. Rantauduttiin klo 18.45 rauhan satamaan. Erittäin suojaisa luonnonsatama, piteålaisia moottoriveneitä ja yksi torniolainen. Försti ja kippari seurasivat ihastuneina kuoriessaan juureksia makkarakeittoon kannella, kuinka torniolaisperheen Iitu (8v)ja Topi (6v) onkivat ja saivat paljon ahvenia, yli 20. Aivan riemuissaan. Ihastuttavia lapsia. Syötiin kannella. Nyt saunaan. Kello on Suomen aikaa 10.30 ja aurinko on korkealla. Saari ja maisema hieno.

11.7.2013 torstaina Helena

Luulaja

Förstin analyysiä unenlahjoista tulin miettineeksi aamusella. Kippari heräsi klo 10.30 siihen, että keulakaiteeseen koputettiin, satamamaksun (200 kr) kerääjähän se siellä. Sovimme, että tavataan myöhemmin. Kippari keitti kaffeet ja herätti aamuvirkun förstin. Aamupalan jälkeen hoidettiin karttaostokset lähikaupasta ja ostettiin myös Ruotsin "kohteliaisuuslippu" saalinkiin, lippu joka vedetään mastoon ulkomaille mennessä. Lähdettiin kaupungille. Luulajassa on vilkas kävelykatu täynnä myyntikojuja ja täälläkin olisi ollut gamla stan, mutta liian kaukana. Jakaannuimme siten , että försti meni tuomiokirkkoon ja kippari systembolagetiin. Illaksi meillä oli kutsu naapuriveneeseen, Oululaisten Leilan ja Tuomon Otiumiumin kannelle juhlistamaan Tuomon synttäreitä. Ennen vierailua kippari tarkisti Ilonan vaipat ja vaihtoi tarpeen mukaan. Mukava ilta Otiumissa monine herkkuineen. Ilta, jonka aikana myös käytiin läpi meidän tulevia reittejä, jotka Leila ja Tuomo ovat läpikäyneet aiemmin.

Pääasiahan tietenkin on, että försti kuitenkin jatkaa matkaa kipparin kanssa, siitä kippari on onnellinen!

10. Heinäkuuta Paavo

Getskär/Renskär - Luulaja

Tänään oli jonkin sortin kulminaatiopäivä. Försti myöntää, että hän haluaisi jo pitää kiirettä kotiin pääsemiseksi. Myöskin kipparilla ja förstillä on erilainen päivärytmi, försti iltauninen ja kippari aamu-uninen. Tänäänkin försti oli ollut jo pari tuntia hereillä ennenkuin  kippari heräsi herätyskellon soittoon.  Toinen juttu on perinne, joka on jatkunut  pitkään. Försti on lukenut mukana olleista kirjoista, että kapteeni on määrännyt vanhoilla purjealuksilla täysin. Perinne on jatkunut tähän päivään asti myös pienemmillä purjealuksilla. Tosin demokratia on lisääntynyt ja miehistö voi nykyisin tehdä ehdotuksia.  Försti tutki aamulla reitin Luulajaan, joka on pakollinen käyntipaikka, jotta saataisiin puuttuvat merikortit.  Försti ei saanut yhteyttä internettiin ja katsoi tutun ruotsalaisveneen kipparin käsinkirjoittaman sääennusteen täksi päiväksi: Luleå  FM SW 4 sadetta, EM SW 4 kovempaa sadetta. Ystävällinen teko häneltä, toi illalla.

Niin sitten lähdettiin pikku sateessa ja pikku tuulessa, luuli försti. Kun päästiin suojaisen poukaman niemen taakse, paljastui totuus. Kova merenkäynti ja kova tuuli. Tuuli täysin vastainen, mikä toki oli tiedossa. Försti pyysi kaksi kertaa, että palataan takaisin. Kippari ei suostunut. Mentiin moottorilla kahta solmua, mutta Ilonan moottori ei kertakaikkiaan vedä sellaisessa aallokossa ja tuulessa. Aallokko oli kamala. Avattiin keulapurjetta vähän, kun  väylän suunta vähän muuttui, jotta meno tasaantuisi. Eipä juuri, vauhti vähän lisääntyi,  aallokko pärski jopa sprayhoodin yli. Försti yritti käydä satamakirjasta katsomassa, olisiko aikaisempia rantautumispaikkoja. Ei löytynyt. Försti päätti, että jos päästään Luulajaan, hän lähtee junalla sieltä kohti Helsinkiä.

Vettä satoi, Pekan tekemät istuinaluset lämmittivät pyllyä, kylmä kuitenkin, päästiin vähän loivemmalle väylälle, katsottiin toisiamme ja försti kysyi kipparilta: Får det vara? Ei ymmärtänyt. Tietenkin  saaristolaikonjakit lämmikkeeksi.  Kippari sanoi, että meidän pitää keskustella tänään.

Pitkän ajon jälkeen päässtiin Luulajan sisäänajoväylälle, joka on pitkä. Purje veti. Keskusteltiin.  Försti pinnassa, kun eteen jäi moottorivene seisomaan ja kannelta huitoi mies. Moottoriongelma. Saatiin heille heitettyä köysi ja lähdettiin hinaamaan. Ilona ei tahtonut jaksaa vetää, isohko vene. Mies huusi ison laivasataman kohdalla, että voisimme hinata heidät sinne. Niin tehtiin.

Tultiin Luulajan satamaan 9 tunnin  purjehduksen jälkeen, onnellisina, förstkin päätti jatkaa. Hinaamamme vene tuotiin sjöassistant-veneen kyljessä aallonmurtajasta,vilkutettiin. Tavattiin oululaismies, joka oli myöskin päättänyt lopettaa purjehtimisen matkalla Maakallasta Ruotsiin tänä kesänä ja tuuli oli ollut 15 m/s. Hänen vaimonsa on heidän veneensä kippari. No, me molemmat olimme jo kuitenkin päättäneet jatkaa. Meillä tuuli oli 13m/s. Katsottiin myöhemmin netistä. Perämeren aallot ovat kovat, jos tuulee etelästä tai lounaasta. Syömässä sataman ravintolassa, kiinalainen, ruoka maistui

Smör mor, jul sex kommer tillbaka. Voi äiti, joulukuusi palaa. Ruotsia  on vaikea puhua.

9.7.2013 tiistaina Helena

Båtskärsnäs - Getskär/Renskär Kalixin saaristossa

Satamanaapurimme ovat vanhoja tuttuja. Tapasimme heidät (ruotsalainen vanhempi pariskunta) Vaasassa, olivat tulossa Norrköpingistä ja menivät Vaasasta yli Ruotsin puolelle.

Tankkasimme dieseliä ja yritimme ostaa Ruotsin puolen merikarttoja, olivat lopussa. Meillä on Ristolta saadut vanhemmat kartat pohjoisen puolelta, joten täytynee käväistä Luulajassa ostoksilla. Luoteistuuli on kova ja puuskainen. Lähdimme klo 13.30 Suomen aikaa, täkäläistä aikaa tunnin vähemmän. Täytynee kai pikkuhiljaa totutella siihen. Yksi ruotsalaisten purjehtijoiden tapa on ollut helppo omaksua, veneen lippua ei lasketa ollenkaan. Suomessa lippu poistetaan aina illalla klo 21.

Purjehdimme pitkän ja vauhdikkaan luovin kohti lounasta. Tuuli oli välillä kohtuullisen kova ja aallokko kasvoi. Vähän ennen kuin meidän piti kääntyä suoraan vastaiseen tuuleen, tuuli hellittikin niin paljon, että ajoimme loppumatkan koneella. Renskärissä on suojainen laguuni, jossa vieraslaituri. Rantauduimme sinne 18.15. Saari on luonnonsuojelualue. Ruokailun jälkeen kiersimme luontopolun, joka oli suorastaan rankka. Kivinen ja juurakkoinen polku oli hyvä stabilaatioharjoitus veneilyn aiheuttamaan keinutukseen. Saarella näkyy hienosti jääkauden lajittelua: on kivikkoa, soraa ja hiekkaa hyvässä järjestyksessä. Saarella on jo 1500 -luvulla asunut kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Asumusten jäänteitä on yhä nähtävissä. Luontopolun varrella oli myös hieno kivilabyrintti (jatulintarha). Norrbottenin saaristossa niitä on satakunta.

Maanantaina 8. Heinäkuuta Paavo

Tornio - Båtskärsnäs (Kalix-joen lähellä)

Eilinen tapaaminen Pekan kanssa oli aivan ihana. Försti ajatteli omaa filosofiaansa, että elämä on virtaa. Ihmisen elämän virta kulkee omaa uomaansa, kohtaa toisen ihmisen virrassa. Virrat saattavat kulkea kauas toisistaan ja taas kohdata.  Näin tapahtui eilen, läheltä piti... Lapsuuden muistot valtasivat. Vanha talo ja Pekan talo. Pekan kanssa kierrettiin pihaa, katseltiin kukkivat kukat, jotka loistivat joka puolella, syötiin mansikoita mansikkapenkistä. Ja sen jälkeen ihana illallinen. Kiitos Pekka. 

Kaupassa förstllä oli aikaisemmin mielenkiintoinen tapaaminen kahden vanhan miehen kanssa. Försti odotteli penkillä miesväkeä kaupasta ja rupesi porisemaan kahden vanhan miehen kanssa ja kertoi Torniossa asuneesta tädistään, jonka talossa kummitteli. Miehet kysyivät, että oliko se se ja se talo, se on ainut, jossa Torniossa on kummitellut. Försti varmisti Pekalta, että se se on. Nimeä ei enää muista.

Torniosta lähdettiin sitten klo 12, kotia kohti. Koko haminan väki nousi vilkuttamaan meille. Monet asiat uusia, uusi maa, ruotsalainen merikortti, kieli, länsi on on päämenosuuntaan oikealla, itä vasemmalla, aurinko edessä, lippua ei lasketa yöksi.  Outoa. Tuuli lounaasta, koveni koko ajan ja tumma aallokko terävää. Väylä mutkitteli etelään, lounaaseen, länteen, luoteeseen. Välillä mentiin keulapurjeella lujaa ja moottorilla hitaasti. Moottori veti hitaasti siinä aallokossa vasten tuulta. Kippari päätti, että ei mennäkään sinne saareen, mihin alkuperäinen suunnitelma. Rantauduttiin kl 18. Jouduttiin kiinnittymään toisen veneen kylkeen. Juuri ennen meitä meripelastusvene hinasi laituriin moottoriveneen. Myöhemmin pääsimme laituriin kiinni, ankkurikiinnityksellä. Pilvet tummuivat ja nyt sataa.

7.7.2013 sunnuntaina Helena

Tornio 6. Heinäkuuta

Valmistauiduimme Tornioon lähtöön: kaasupullo on vaihdettava, koska Sverigessä on eri standardi ja finska ölburkarna och vinflaskorna täytyi viedä vaihtoon. Saimme lopulta kiinni taksin, joka vei meidät huoltoaseman (kaasu) kautta keskustan ostariin. Olimme juuri tehneet kaiken kattavat ostokset, kun Pekka (oikeasti Per) tuli paikalle. Kävimme katsastamassa Tornion vanhan puukirkon vuodelta 1686. Kirkko on todella käymisen arvoinen paikka. Syykin käyntiin on selvä, sillä kirkon rakensi liminkalainen Matti Joosepinpoika Härmä. Försti kun sattuu olemaan liminkalainen ja o.s. Härmä! Toinen kulttuurikohde oli Lars Sonckin suunnittelema jugendtalo. Tarinan mukaan Sonck olisi hävinnyt merkittävän summan paikalliselle merkkimiehelle ja kuittasi velan talon piirrustuksilla, tiiä häntä. Pekka (förstin serkku) vei meidät kotiinsa Ruotsin puolelle Tornionjokea Revonsaareen, Kukkolankosken lähelle ja tarjosi mahtavan illallisen: hirvipaistia pottujen, porkkanoiden ja parsakaalin kera. Illansuussa Pekka toi meidät vielä takaisin satamaamme lähelle Outokummun terästehdasta. Saunaan. Olemme nyt matkan käännepisteessä, huomenissa alkaa paluumatka ja siirrymme Ruotsin puolelle. On puoliyö ja aurinko paistaa edelleen. Tänne olemme tulleet valoa kohti, nyt alkaa valon suhteen päinvastainen kehitys.

Lauantai 6.7. Paavo

Vatunginnokka - Puotikari (Tornion Röyttä)

Aamulla försti heräsi uneen, jossa Tähkä katsoi kohti, että eikö jo lähdetä aamukävelylle. Försti ihmetteli, missä hän oikein on ja tajusi olevansa Ilonassa. Toisella puolella laituria olevien kahden veneen miehiä tuli paikalle. Toinen hyvin puhelias nuori mies kertoi, että jos haluaa mennä Iin Haminaan, jonne on siis reitti, pitää mennä kosken läpi. Ei taitaisi Ilonan hevosvoimilla päästä. Iin Haminaa vastapäätä förstin äiti asui Veijolassa keskikoulunsa ajan. 

Försti näki yhden kalastajan kokevan verkkoja ja ja rantautuvan ja lähti kysymään kalaa. Matkan varrella kaksi nuorta kunnosti valtavaa kirjolohien kasvatusaltaan verkkoa, mies harjasi, nainen korjasi neulalla ja langalla reunoja. Försti meni halliin, jossa kalastaja oli perkaamassa Perämeren lohta. Kalastus rysillä oli kuulemma alkanut juhannusaaton aattona. Seuraavat viisi päivää oli tullut hyvin lohta, sen jälkeen ei enää niin paljon. Nyt hän perkkasi ja pesi ehkä noin kahdeksan kalaa, vaaka näytti 25 kiloa. Aivan liian suuria. Förstille hän antoi lohen mätiä ja kaksi kasvatusaltaasta karannutta pientä kirjolohta, olisivat menneet muuten lokeille. Försti aivan innoissaan puhdistamaan mätiä niin kuin muisteli ukin tekevän hauen mädille. Kirstille soitto suolauksesta ja mäti kylmäboksiin. 

Lähdettiin vasta 13.45. Tuuli lounaasta, noin 6-8 m/s.  Loistava purjedus, vaikka tuuli kääntyi enemmän länteen, Ilona nousi, keskivauhti yli 6 solmua. Oikaistiin muutamia väyliä Kemin edustalla. Ajoksen kohtaa paikalliset olivat varoitelleet, että aallokko voi olla yllättävän kova, koska vedensyvyys muuttuu niin nopeasti syvästä matalaksi. No, kierrrettiin kauempaa. Väylä kääntyi pohjoiseen täysmyötäiseen kohti Torniota. Yhdessä portissa Ruotsin raja ylittyi ja saaristolaiskonjakit ulkomailla käynnin kunniaksi. Tuuli moinasi ja laskettiin purjeetkin Ruotsin puolella. Sitten raja meni vähän matkaa täysin väylää pitkin. Ruotsin puolella kajasti aurinko, tottakai. Röytän kärki täynnä teollisuutta, mm. Outokummun terästehdas, tuuligeneraattoreita ja myös isojen laivojen satama.

Rantauduttiin 20.15 paratiisiin. Försti oli soittanut sataman yhteyshenkilölle, mikä oli myös vaatimus satamakirjassa, että onko tilaa. Kyllä, kylkikiinnitykseen, 3. laituri. Hyvin suojainen satama. Nuori äiti tuli tyttärensä Siirin kanssa kättelemään, varoittamaan koirasta ja kertomaan, että sauna on lämminnä. Kohta Robin eli Ropi tulikin tapaamaan, valtavan suuri, kuin karhu, Amerikan akita rodultaan, ystävällinen. Ilona on kesän ensimmäinen vierasvene. Satama on originellein tapaamamme. Tehtiin yhdessä lohikeittoVatunginnokan kaloista ja hyvää oli. Satama on aidattu ja lukossa. Sataman isäntä tuli tervehtimään ja antoi meille avaimet, että pääsemme huomenna  Tornion keskustaan, jonne on 15 kilometria. Odotamme Pekan tapaamista ilolla. Niin, Tornioon. Tuli Töyrä Torniosta susiturkit yllä, kelpaa Lotta Heiskarille kosijaksi kyllä. Näin förstin vaarin vanhemmista on riimitelty. Ja asuihan Torniossa Essu-täti, jonka talossa kummitteli. Se aiheutti suuren jännityksen förstissäkin, kun hän lapsena siellä vieraili. Nyt nukkumaan täystyynessä.

5.7.2013 perjantaina Helena

Iin Röyttä - Vatunginnokka (Iin Kuivaniemi)

Aamu-uinnin ja -palan jälkeen kierrettiin saaren luontopolku. Maankohoamisen jäljet näkyvät täälläkin selvästi. 1930 -luvulla rakennettu lounaisrannan aallonmurtaja oli varsin kaukana merestä. Kaavamaisesti laskettuna maa on kohonnut 80 vuodessa n. 75 cm ja matalalla rannalla se siirtää rantaviivaa paljon.

Luotsit ovat tulleet Röyttään 1800 -luvun lopussa ja poistuneet 1953 Martinniemeen. Läsnäolosta on muistona vanha Luotsila. Metsähallitus aloitti täällä sahatavaran ja pöllien lastauksen 1930 -luvulla. Puut uitettiin Röyttään, josta laivat hakivat ne. Jykevällä laiturilla on edelleen rata, jota putkin puutavaraa on hevosvetoisesti hiissattu lähemmäs laivoja. Busines loppui 1965 ja siitä on muistona lastaajien asuinrakennus. Nykyisin saari on virkistyskäytössä. Lukuisilla venekerhoilla ym. on täällä tukikohtansa.

Lähdimme satamasta poikkeuksellisen myöhään, klo 15.30. Tuuli navakka etelästä. Purjehdimme hyvää vauhtia rannikkoväylää pohjoiseen kohti Vatunginnokkaa. Loppupätkä oli avointa ja aallokko kasvoi merkittävästi. Sataman sisäänajoväylän molemmin puolin runsaasti kalankasvatusaltaita, kuulemma lähinnä kirjolohia varten. Saavuimme perille aallonmurtajan suojaan klo 20. Makkaraperunat rantaravintola Pookissa, melkein yhtä hyvää, kuin Martinsillan snägärissä.

Torstaina 4. Heinäkuuta Paavo

Oulu - Iin Röyttä

Haikein mielin hyvästeltiin Aino ja käveltiin satamaan. Lähdettiin klo 12 Rajahaudan satamasta, gasteina  Marja-Liisa ja Jana. Tuuli etelästä, leppoisaa menoa  Virpiniemeen saakka, jonka kohdalla ukkosmyrsky. Sitä ennen purjeet alas ja moottorilla sadekuuron läpi. Tummat pilvet pitkään edessä ja takana.  Tuuli kääntyili, loppui, alkoi, kääntyi itään, keulapurjetta rullattiin sisään ja ulos. Pinnassa välillä myös Jana ja Marja-Liisa. Rantauduttiin klo 16.30. Kalle tuli Soimalla  puoli seitsemän aikoihin. Tämä on tuttu saari myös meille, koska olemme käyneet täällä Soiman kyydissä kauan sitten. Menimme Haukiputaan pursiseuran majaan laittamaan ruokaa ja syömään. Hieno tila, kivaa. Tuuliennuste lupasi kovenevaa tuulta yöksi ja huomiseksi.  Kalle päätti, että heidän on lähdettävä hyvän sään aikana. Niinpä pikkusisko, Jana ja Kalle lähtivät kohti tummia pilviä klo 22.30. Förstin valtasi kaiho. Tuli tunne, että jäätiin yksin, vaikka meitä on kaksi, kohti tuntematonta. Ja kotiseudun ja sukulaisten ja kaikkien läheisten ikävä.

3.7.2013 keskiviikkona Helena

Oulu

30.6. Sunnuntaina

Yöllä satoi kovasti. Eipä hätää, kun kurkisti Aino-mummun vierashuoneen verhon takaa. Päivä aurinkoinen.  Ainon kanssa venettä katsomassa. Puutarhahommia, aidanleikkuuta, vesikourujen putsausta, Pekka kävi, saunassa, TV:n katselua (kippari).

1.7. Maanantaina

Vesisadetta. Olli tuli hakemaan meidät Liminkaan. Pleisulassa syötiin lounasta Ollin,  Dorten, Rolfin, Martin ja Kirstin kanssa. Jutilassa Aaron päivillä. Kaupilla Matin gallerian näyttelyssä, hieno, kippari hurmaantui pieniin kuvanveistäjjä Ahosolan patsaisiin. Koivuhakaan. Vettä tuli kuin aisaa, pihalleajoreitti yhtä liemuskaa. Kiuru lauloi.  Viinit saunan terassilla.  On kotiseutu rakkahin, minkäs voit. Olli, Dorte ja Kirsti toivat meidät Ouluun.

2.7. Tiistaina

Aurinkoista aluksi. Ihania porinoita Ainon kanssa. Valmistautumista matkan jatkamiseen, kaupassakäynti, Ilonalle vaipan vaihto ym. Illalla Pekan ja Päivin luona. Pekka oli tehnyt Ilonaan märän kelin pyllynaluset. Great!

Helena