Elisaari - Kipparilahti

Tämä juttu tulee nyt päivän myöhässä!

Helteinen aamu, aamu-uinti virkisti. Puolilta päivin lähdimme kohti kotisatamaa. Ajoimme koneella Inkoon syväväylälle ja avasimme pelkästään genoan tarkoituksena jarrutella kotiinpaluuta. Näillä eväin Porkkalanselän yli lamauttavassa helteessä. Olemme jossain vaiheessa vähän valitelleet kylmyyttä reissun kuluessa. Totesimme nyt, että onneksi on ollut viileitä päiviä. Helle on lamauttavaa, purjeveneen kannella et pääse sitä pakoon. Porkkalanniemen ohituksen jälkeen tuuli moinasi, rullasimme genoan sisään ja kone käyntiin. Mahdoton määrä lomailijoita (lähinnä purjeveneitä) palaamassa kotiin. Kahdeksan ja puolen tunnin keikuttelun jälkeen rantauduimme kotisatamaan. Mikkoa, Leoa ja Elliä odotellessa nostimme Ilonan kannella maljan hienolle reissulle. Lämmin kohtaaminen lasten ja Mikon kanssa, kunnon halit. Reissu oli hieno, mutta mukava oli tulla kotiin. Siellä odottivat Samppa ja Mikon Saara ja kunnon tervetuliaissapuskat Siluassa.

Rakkaat kanssavaeltajat, Kirsti taisi ehdottaa blogin perustamista. Se on ollut korvaamaton apuväline tällä reissulla. Ilman blogia olisimme joutuneet soittelemaan ympäri Suomea kertoaksemme, että olemme yhä pinnalla. Blogi on myös mahdollistanut vuorovaikutuksen lukijoiden kanssa -kiitos kaikille kommentteja lähettäneille.

Matkamme kesti 65 päivää. Matkan aikana rantauduimme 45 satamassa ja matkaa kertyi etanavauhdilla 1320 merimailia, eli lähes 2400 km.

Kipparin keväällä tekemät sähköasennukset toimivat hyvin. Kylmäboxi toimi katkotta tuuligeneraattorin, snurran,  ja aurinkopanelin tuella.

Förstin päätelmiä reissusta.

Kunpa osaisi arjessakin,

- elää joka hetkeä yhtä intensiivisesti, tässä ja nyt

- kokea lähimmäisen merkitys, olla hellä ja antaa anteeksikin

- hyväksyä omat heikkoutensa ja rajoituksensa

- pysähtyä, kun on pakko ja odottaa, vaikka että tuuli moinaa

- hyväksyä kova vastatuuli ja -aallokko ja luottaa yhteistyöhön

- olla avoin ja valmis kohtaamaan ihmiset omissa tilanteissaan

- olla valmis tekemään velvollisuutensa

- nähdä, kuulla ja tuntea, ja oppia tuntemaan, luonto ja ympäristö

- ihmetellä tätä elämän mysteeriä

- nauttia ja nauraa

kuten viimeisten 65 päivän aikana, ainakin välillä.

Emme tehneet matkaa yksin.

Sunnuntaina 4.8.2013 Paavo ja Helena

Rödjan - Elisaari

On kohta puoliyö. Täystyven. Pimeää. Elämä on ihmeellistä.

Aamulla aurinko paistoi, taivaani valaistuen. Naapuriveneitä pikkuhiljaa lähti. Huilun soitto rupesi kuulumaan viereisen niemennokan takaa ja pian näkyikin, kuinka joku soitti pitkää puuhuilua. Siellä oli venäläinen porukka setsemällä kajakilla. Vieressä A-vene vuodelta 1946, jonka naismiehistö myös kilpapurjehti, ilman moottoria. Sitten lapsiperhevene. Sitten toinen lapsiperhevene Guyline 3800, jonka kipparin eno oli Ilonankin suunnittelija Guy ja kipparin mummi oli ommellut tyynyjä Guyn ensimmäisiin veneisiin. Sitten folkkari Elisabet pitsipäällysteisine lepuuttajineen ja miehistönä yksinpurjehtijanainen. Lähdettiin puoleltapäivin luoteistuulessa keulapurjeella. Shortsikeli. Ilona kulki lujaa, noin viittäkuutta solmua. Ihannepurjehdus. Edessä ja takana purjeveneitä paljon ja välillä moottoriveneitä. Viimeinen pätkä Barösundia ajettiin moottorilla. Jänniitettiin mahdutaanko Elisaareen, koska veneitä oli niin paljon liikkeellä. Rannassa helle.

Ja mikä ihana yllätys. Satamassa Tarja ja Jouni. Heidän veneessään viinillä. Omassa veneessä syömässä. Pakko oli käydä myös uimassa, koska oli niin kuuma. Tarjan ja Jounin Delfiniin kahville. Sieltä lähdettiin katsomaan, ovatko Anna-Stina ja Emppu mökillä. Matkalla sinne tavattiin Littovit, jotka tapasimme viime kesänä Ulkonuokossa. Anna-Stinan ja Empun kanssa istuttiin iltaa ja puhuttiin. Voi tätä ennalta aavistamatonta elämän virtaa! 

Försti on kyllä tuulella käyvä. Nyt meinaa haikeus vallata, että kohta tämä ihmeellinen reissu loppuu. Mutta sunnuntaina Leon syntymäpäivät. Ja huomenna Saara J:n ja Valtterin häät Haapasaaressa, olemme hengessä mukana, sydämelliset onnittelut.

2.8.2013 perjantai Helena

Kasnäs - Rödjan

Monenlaisia paatteja ja paatin kuskaajia oli ympärillämme Kasnäsin satamassa. Tavallisten purje- ja moottoripaattien ja niiden kuskaajien lisäksi vieressämme oli ainakin 25 m pitkä EU:n lipun alla liikkuva jahti, jonka keulassa oli lyhyessä lipputangossa mikä lie viiri, jossa lammas, jolla risti pään päällä. Kippari ajatteli, että oisko paavi liikkeellä, ei kyllä satuttu näkemään? Toisen veneen miehistö (mies ja nainen) oli lähdössä sukeltamalla tutkimaan jotain hylkyä. Naisella kelpuutuus sukeltaa 40-60 m syvyydessä, miehellä 140 metriin saakka. Toisella puolella Ilonaa oli epäsymmetrinen katamaraani -toisessa rungossa kajuutta ja toisen päällä erikoisen näköinen mastoviritys.

Lähdimme 10.30 ja nostimme heti purjeet. Aluksi tuuli hyvin. Päästyämme Hangon läntisen selän keskelle tuuli hyytyi ja ehdimme jo rullata genoan ja käynnistää moottorin. Minuutti tämän jälkeen reipas tuuli heräsi. Moottori pois ja purje ulos (isopurje oli ollut päällä koko ajan). Kiersimme jälleen Hangon ja tulimme ulkoväylää Tammisaaren sisäänajoväylälle vellovassa sjöhävningissä (keinuttaa edelleenkin). Kippari olisi  halunnut rantautua Tammisaaren kansallispuistossa samaan saareen ja samaan paikkaan, josta blogin kansikuva otettu. Försti kuitenkin halusi opastuskeskuksen laituriin. Kippari epäili sen olevan täynnä, koska nyt on parhaillaan lomalaisten kotiinpaluu sesonki. Yksi paikka kuitenkin löytyi. Perillä 19.30.

Torstaina 1.8. Paavo