Reposaari

Aamu oli kylmä, vähän sateli ja tuuli. Otettiin aamu rauhallisesti ja mietittiin, mitä tehdään. Reposaaresta on 30 kilometriä Porin keskustaan. Bussi kulkee, kestää tunnin suuntaansa. Päätettiin säätutkimusten jälkeen pysyä satamassa ja tutustua Reposaareen. Olisihan se varmasti ollut hienoa nähdä Juseliuksen mausoleumi ym.

Reposaarikin on mielenkiintoinen. Tästä on meinattu kuulemma Suomen pääkaupunkiakin, kertoi naapuriveneen entinen porilainen. Täällä on ollut sahateollisuutta, Suomen suurin vientisatama, koneteollisuutta. Täällä on rakennettu aluksia Neuvostoliitolle sotakorvauksina.

Saaren kärjessä oli näkötorni, kalaravintola ja -kauppa. Ostettiin tuoretta meritaimenta ja illalla syötiin ihana kalakeitto. Istuttiin uimarannalla, katsottiin tyrskyjä ja kahta joutsenta, jotka nukkuivat kaulat selkään taivutettuina kovassa tuulessa. Käytiin hautausmaalla ja katsomassa norjalaisten merimiesten rakennuttamaa kirkkoa. Kirkkoon ei päässyt sisälle, kausi ei ole vielä alkanut. Pihalla Väinö Aaltosen tekemä patsas ja hautamuistomerkki vuonna 1925 uponneen torpedoveneen 53 hukkuneen muistoksi.  Kuultiin, että Reposaaressa ihmiset haudataan vieraan maan multaan. Se on purjealuksissa aikoinaan tullutta painolastia eli paarlastia. Täällä kasvaa myös muualta kulkeutuneita kasveja, joita ei muualla Suomessa juuri ole. Tahkoluodossa, joka on samaa saarta kuin Reposaari, on tavattu noin viikko sitten karhu. Täällä on ollut niin kova sumu viime viikolla, että satama on ollut täynnä veneitä, jotka rantautuneet sumun vuoksi, eikä tuulivoimaloiden yläosia ole voinut erottaa.

Kuunneltu säätiedotuksia. Kippari vaihtoi keulakiinnitysköysiin isommat haat förstin toivomuksesta. Ei litisty näpit niin helposti rantautuessa, kun entiset haat tahtoivat takertua köyteen.

14.6.2013 perjantaina Helena