Tankar - Maakalla Kalajoen saaristossa

Eilen illalla satamaan tuli lisää veneitä. Yksi oli tosi pieni purjevene, kaksi nuorta miestä Oulun Rajahaudasta, jossa pitäneet venettä aikaisemmin. Toinen vene oli haettu Oulusta. Kippari kertoi hieman kyllästyneenä, että hän on Saimaalta, eikä ole ollenkaan innostunut siitä että pitää mennä kuusi tuntia, ennen kuin pääsee rantautumaan.  Aamulla satoi. Lähdettiin klo 11. Förstiä pelotti  lähteä avomeripurjehdukselle.

Sade loppui, ei tuullut, meri usvainen. Kirsti soitti suruviestin. Pena on kuollut.  Pysäytimme moottorin, vietimme hiljaisen hetken avomerellä.

Seurasi mystinen merimatka. Peilityyni meri, pilvet heijastuivat meren pintaan, usva joka puolella,  maata ei näkyvissä,  eikä horisonttia.  Välillä aurinko valaisi usvan kirkkaaksi.  Missä virrassa ollaan. Ollaanko maassa vaiko taivaassa.   Minne menossa. Vain me kaksi. Joitakin lokkeja, joitakin riskilöitä,  joitakin ajopuita.  Määränpää usvan takana ja tuntematon. Vanha virsi tuli mieleen.

"Oi ihminen mielees se paina,

ei pysy maailma tää,

ei kestä ei seiso se aina,

vaan kaikkineen pois häviää"

Vaan ihmisen mielestä  ystävä ei häviä koskaan.

Olimme ottaneet reittipisteeksi navigaattoriin  Maakallan ja Ulkokallan välisen alueen. Maakalla tuli näkyviin aivan lähellä rantaa.  Rantauduimme klo 17.30. Rannassa helle ja aurinko paistoi, usvaa ei enää ollenkaan.  Försti uimaan.  Mustalintu poikasineen myös uimassa. Saari on tosi hieno.  Täällä on vanha kalastajakylä, kirkko ja jopa pappila. Ostimme savusiikaa. Kalastaja kertoi, että hän asuu Kalajoella, mutta ei malta olla käymättä Maakallassa.  Yhtenä vuonna tullut 270 käyntikertaa, vaikka käynyt töissä samaan aikaan. Eräs pariskunta kertoi, että he käyvät täällä myös talvisin moottorikelkalla. Joku kalastaja oli jäänyt kelkan kanssa saareen, kun väylä oli avattu yllättäen saaren ja mantereen välille. Ei muuta kuin hyljeveneellä kelkka väylän yli. Ihmiset hyvin ystävällisiä. Meidät kutsuttiin saunaankin. 

Ilonalla seilaa meillä kaveri. Se oli salamatkustajana pitkään. Verkkoja ilmestyi milloin minnekin veneen kaiteisiin, välillä laiturin ja veneen väliinkin, kun olimme kylkikiinnityksessä. Juhannusaattona se näyttäytyi. Merkillisen näköinen hämähäkki. Seurasimme, kun se korjasi verkkoa taitavasti ja nopeasti.  Tänään se oli siirtynyt sisälle takakajuutan patjalle. Försti siirsi sen kahden paperin avulla kannelle ja sanoi, että siellä on paremmat saaliit.

25.6.2013 tiistaina Helena

Lähetetty iPadista