Lähdettiin klo 8.15 kohti luodetta ja tuuli tuli luoteesta. Merenkäynti oli kovaa, moottorilla mentiin. Valittiin Kaskisten väylä, joka on suojainen ja menee suoraan pohjoiseen. Siispä päästiin purjeella lossille asti. Kaskisten satamaan tuli meidän edellä iso laiva, Bergenistä. Alkoivat heti purkaa lastia nosturilla. Mitähän toivat, ei ollut ihan tavallisen näköisiä kontteja. Öljytuotteita? Toista laivaa, Gibraltarilta, lastattiin Metsäbotnian tuotteilla. Kaskinen vaikuttaa teollisuuspaikalta. Toisessa satamassa isoja troolareita. Kaskisten väylän pohjoispäässä, vielä suojassa, nostettiin iso. Ja sitten aallokkoon ja kohta genuakin avattiin. Tiukkaa luovia tuntikausia. Ilona nousi just väylää. Oltiin tultu jo melkein 8 tuntia ja tästä seuraakin kertomus, kuinka förstiä rupesi hirvittävämään.
Kristiinankaupungin ja Vaasan välillä on vähän vierassatamia. Oli tarkoitus mennä Bergöhön. No sinne oli vielä tosi pitkä matka. Kippari ehdotti, että katsottaisiin vielä Gåshällanin tiedot, kun oltiin sen kohdalla. Satamakirjassa, jota oltiin etukäteen tutkittu, oltiin merkitty sen kohdalle miinus. Sataman syvyydeksi oli merkitty 1,7. Ilonan syväys on 1,8. No, ei kun soittamaan numeroon, joka on satamakirjassa. Mies oli Gåshällanin luontokeskuksen työntekijä, ei tiennyt, oli jossain Närpiössä. Kohta hän soitti takaisin ja sanoi, voi kai sinne rantautua, varottava laiturin lähellä olevaa vedenalaista vanhan betonilaiturin jäänteitä, ajettava yhden laiturin, jossa jotakin putkia, tai mitä ne nyt ovat suomeksi, käännyttävä sitten tiukasti vieressä olevaa laituria kohti jne. No joo, pikapäätös tehtiin. Merenkäynti kovaa ja kippari meni laskemaan purjeita, försti pinnassa, vähän jo pelokkain ja sekavin ajatuksin, yrittäen seurata pää kenossa vindeksiä, että keula pysyy vastaiseen. Palattiin Gåshällanin sisäänajoonväylälle. Saari näytti ihanalta, satama epämääräiseltä. Ohjeiden mukaan yritettiin rantautua, poijuja ei ollut, kippari laski ankkurin, ei päästy aivan laituriin, köli otti pohjaan, muutama yritys, ja vihdoin pääsi korkealle laiturille. Mentiin rantaan. Jee, maata jalkojen alla. Paikka aivan ihana. Ketään ei paikalla ja kaikki rakennukset lukossa, paitsi huusit. Ihasteltiin ja puhuttiin, että tämä oli onnenpotkaus. Mutta ei se ollutkaan. Syönnin jälkeen Ilonan köli alkoi kolkata pohjaan. Försti rupesi pelkäämään, että Ilona hajoaa. Oli kait vähän meren voima vielä niin kropassa ja päässä. Kippari laittoi pitkän liinan laiturin nokkaan ja Ilona vedettiin ulommaksi. Försti oli kuitenkin kerennyt pelästyä ja meni uupuneena hyvin aikaisin nukkumaan.
Gåshällan on entinen luotsiasema, nykyään Metsähallituksen luontokeskus. Tosi ihana paikka.
18.6.2013 tiistailta Helena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti