Elisaari - Kipparilahti

Tämä juttu tulee nyt päivän myöhässä!

Helteinen aamu, aamu-uinti virkisti. Puolilta päivin lähdimme kohti kotisatamaa. Ajoimme koneella Inkoon syväväylälle ja avasimme pelkästään genoan tarkoituksena jarrutella kotiinpaluuta. Näillä eväin Porkkalanselän yli lamauttavassa helteessä. Olemme jossain vaiheessa vähän valitelleet kylmyyttä reissun kuluessa. Totesimme nyt, että onneksi on ollut viileitä päiviä. Helle on lamauttavaa, purjeveneen kannella et pääse sitä pakoon. Porkkalanniemen ohituksen jälkeen tuuli moinasi, rullasimme genoan sisään ja kone käyntiin. Mahdoton määrä lomailijoita (lähinnä purjeveneitä) palaamassa kotiin. Kahdeksan ja puolen tunnin keikuttelun jälkeen rantauduimme kotisatamaan. Mikkoa, Leoa ja Elliä odotellessa nostimme Ilonan kannella maljan hienolle reissulle. Lämmin kohtaaminen lasten ja Mikon kanssa, kunnon halit. Reissu oli hieno, mutta mukava oli tulla kotiin. Siellä odottivat Samppa ja Mikon Saara ja kunnon tervetuliaissapuskat Siluassa.

Rakkaat kanssavaeltajat, Kirsti taisi ehdottaa blogin perustamista. Se on ollut korvaamaton apuväline tällä reissulla. Ilman blogia olisimme joutuneet soittelemaan ympäri Suomea kertoaksemme, että olemme yhä pinnalla. Blogi on myös mahdollistanut vuorovaikutuksen lukijoiden kanssa -kiitos kaikille kommentteja lähettäneille.

Matkamme kesti 65 päivää. Matkan aikana rantauduimme 45 satamassa ja matkaa kertyi etanavauhdilla 1320 merimailia, eli lähes 2400 km.

Kipparin keväällä tekemät sähköasennukset toimivat hyvin. Kylmäboxi toimi katkotta tuuligeneraattorin, snurran,  ja aurinkopanelin tuella.

Förstin päätelmiä reissusta.

Kunpa osaisi arjessakin,

- elää joka hetkeä yhtä intensiivisesti, tässä ja nyt

- kokea lähimmäisen merkitys, olla hellä ja antaa anteeksikin

- hyväksyä omat heikkoutensa ja rajoituksensa

- pysähtyä, kun on pakko ja odottaa, vaikka että tuuli moinaa

- hyväksyä kova vastatuuli ja -aallokko ja luottaa yhteistyöhön

- olla avoin ja valmis kohtaamaan ihmiset omissa tilanteissaan

- olla valmis tekemään velvollisuutensa

- nähdä, kuulla ja tuntea, ja oppia tuntemaan, luonto ja ympäristö

- ihmetellä tätä elämän mysteeriä

- nauttia ja nauraa

kuten viimeisten 65 päivän aikana, ainakin välillä.

Emme tehneet matkaa yksin.

Sunnuntaina 4.8.2013 Paavo ja Helena

Rödjan - Elisaari

On kohta puoliyö. Täystyven. Pimeää. Elämä on ihmeellistä.

Aamulla aurinko paistoi, taivaani valaistuen. Naapuriveneitä pikkuhiljaa lähti. Huilun soitto rupesi kuulumaan viereisen niemennokan takaa ja pian näkyikin, kuinka joku soitti pitkää puuhuilua. Siellä oli venäläinen porukka setsemällä kajakilla. Vieressä A-vene vuodelta 1946, jonka naismiehistö myös kilpapurjehti, ilman moottoria. Sitten lapsiperhevene. Sitten toinen lapsiperhevene Guyline 3800, jonka kipparin eno oli Ilonankin suunnittelija Guy ja kipparin mummi oli ommellut tyynyjä Guyn ensimmäisiin veneisiin. Sitten folkkari Elisabet pitsipäällysteisine lepuuttajineen ja miehistönä yksinpurjehtijanainen. Lähdettiin puoleltapäivin luoteistuulessa keulapurjeella. Shortsikeli. Ilona kulki lujaa, noin viittäkuutta solmua. Ihannepurjehdus. Edessä ja takana purjeveneitä paljon ja välillä moottoriveneitä. Viimeinen pätkä Barösundia ajettiin moottorilla. Jänniitettiin mahdutaanko Elisaareen, koska veneitä oli niin paljon liikkeellä. Rannassa helle.

Ja mikä ihana yllätys. Satamassa Tarja ja Jouni. Heidän veneessään viinillä. Omassa veneessä syömässä. Pakko oli käydä myös uimassa, koska oli niin kuuma. Tarjan ja Jounin Delfiniin kahville. Sieltä lähdettiin katsomaan, ovatko Anna-Stina ja Emppu mökillä. Matkalla sinne tavattiin Littovit, jotka tapasimme viime kesänä Ulkonuokossa. Anna-Stinan ja Empun kanssa istuttiin iltaa ja puhuttiin. Voi tätä ennalta aavistamatonta elämän virtaa! 

Försti on kyllä tuulella käyvä. Nyt meinaa haikeus vallata, että kohta tämä ihmeellinen reissu loppuu. Mutta sunnuntaina Leon syntymäpäivät. Ja huomenna Saara J:n ja Valtterin häät Haapasaaressa, olemme hengessä mukana, sydämelliset onnittelut.

2.8.2013 perjantai Helena

Kasnäs - Rödjan

Monenlaisia paatteja ja paatin kuskaajia oli ympärillämme Kasnäsin satamassa. Tavallisten purje- ja moottoripaattien ja niiden kuskaajien lisäksi vieressämme oli ainakin 25 m pitkä EU:n lipun alla liikkuva jahti, jonka keulassa oli lyhyessä lipputangossa mikä lie viiri, jossa lammas, jolla risti pään päällä. Kippari ajatteli, että oisko paavi liikkeellä, ei kyllä satuttu näkemään? Toisen veneen miehistö (mies ja nainen) oli lähdössä sukeltamalla tutkimaan jotain hylkyä. Naisella kelpuutuus sukeltaa 40-60 m syvyydessä, miehellä 140 metriin saakka. Toisella puolella Ilonaa oli epäsymmetrinen katamaraani -toisessa rungossa kajuutta ja toisen päällä erikoisen näköinen mastoviritys.

Lähdimme 10.30 ja nostimme heti purjeet. Aluksi tuuli hyvin. Päästyämme Hangon läntisen selän keskelle tuuli hyytyi ja ehdimme jo rullata genoan ja käynnistää moottorin. Minuutti tämän jälkeen reipas tuuli heräsi. Moottori pois ja purje ulos (isopurje oli ollut päällä koko ajan). Kiersimme jälleen Hangon ja tulimme ulkoväylää Tammisaaren sisäänajoväylälle vellovassa sjöhävningissä (keinuttaa edelleenkin). Kippari olisi  halunnut rantautua Tammisaaren kansallispuistossa samaan saareen ja samaan paikkaan, josta blogin kansikuva otettu. Försti kuitenkin halusi opastuskeskuksen laituriin. Kippari epäili sen olevan täynnä, koska nyt on parhaillaan lomalaisten kotiinpaluu sesonki. Yksi paikka kuitenkin löytyi. Perillä 19.30.

Torstaina 1.8. Paavo

Airisto -Kasnäs

Illalla oli kyllä yhtäkkiä käsittämättömän pimeää. Onko syksy jo tullut? Pilvet olivat mustat ja vesikuuroja tuli. Försti meni onnellisena nukkumaan mukavan kyläreissun jälkeen. Kiitos siitä. Yöllä nousi kova tuuli, snurra ulvoi. Tuulen suunta oli muuttunut ja kippari meni vahvistamaan keulaköysiä ja kiristämään peräköyttä. Aamulla tuuli oli moinannut. Päästiin pitkästä aikaa purjehtimaan. Yhden ruotsalaisveneen kanssa, jonka miehistö olikin suomalaisia, oli vähän kuin kilpapurjehdusta, välillä aivan vierekkäin. Vastatuuleen eli etelään mentäessä ajettiin moottorilla ja loppumatka kokonaan.

Rantauduttiin klo 18.  Päästiin Kasnäsissä lähes viimeiseen vieraspaikkaan. Vieressä vene, josta yksi lapsista ilmoitti heti, että he eivät voi lähteä huomenna ennen kuin me olemme lähteneet, koska olimme kiinnittyneet samaan poijuun kuin he. Kippari oli vähän kiusaantunut asiasta ja harkitsi köyden siirtämistä toiseen poijuun kumiveneellä. Ei tarvinnut, koska lasten äiti vakuutti, että totta kai  he pystyvät siitä lähtemään. Veneessä oli vaari, joka purjehtinut 60 vuotta ja  suomalais-portugalilainen perhe, jossa neljä lasta. Veneitä on todella paljon liikkeellä. Lomat lopussa.

Kippari teki tärkeän pelastusoperaation tänään. Tulimme satamasta veneelle. Naapuriveneen muu miehistö oli mennyt myös maihin, paitsi vaari ja nuorin lapsenlapsi, pieni poika. Hänen tuttipullonsa oli pudonnut veteen ja hän itki hillittömäst, kun pullo ajelehti toiselle puolelle satamaa. Vaari ei ollut ehtinyt saada sitä haavilla kiinni. Kippari lähti haavin kanssa kävelemään sataman toiselle puolelle. Poika seurasi epätoivoisena, että sinne se tuttipullo häviää. Näimme kuinka se läheni vastarantaa, mutta ajautui rannassa seisovan korkean yhteysaluksen kylkeen. Samaan aikaan pieni moottorivene tuli hakemaan rannasta porukkaa. Kippari meni heidän kanssaan moottoriveneellä pelastamaan tuttipulloa ja kippari sai sen haaviin. Kyllä oli onnellinen poika, joka sen sitten omassa veneessä noukki haavista. Onnellinen oli vaarikin.

31.7.2013 keskiviikko Helena

Airisto ja Långholm (?)

Nukuimme pitkään. Försti pesi pyykkiä ja kippari tiskasi. Marjut tuli hakemaan meitä klo 13. Ensin Paraisille kauppaan ja sitten Långholmiin Marjutin ja Amin mökille. Vanha hieno mansardikattoinen huvila meren rannalla. Kävimme täällä pari vuotta sitten, jolloin Ilona oli kiinnitettynä talon laituriin, nyt siis autolla. Herkullinen päivällinen isäntäväen, Marin ja Sebastianin kanssa ulkoverannalla. Ruokailun jälkeen saunaan! Saunottuamme isäntä paistoi vielä muurinpohjalettuja, jotka syötiin jätskin ja marjojen kera. Tässä vaiheessa saapui myös Nicholas. Kiitos mahdottoman mukavasta illasta! Kiitos myös Sebastianille kyytistä takaisin satamaan! Satamassa todella pimeää ja tuulista.

Tiistaina 30.7. Paavo

Lootholma - Airisto Paraisilla

Lootholmaan oli tulossa 1000 meripartiolaista, 100 ulkomaalaista ja huoltajia 300. Veneitä tuli pitkin aamua, 15 linja-autoa oli jo aamupäivällä tullut. Kippari lähti pyörällä Kustavin keskustaan kauppaan ja oli ihmetellyt vilinää ja telttojen määrää leirintäalueella. Försti teki sillä aikaa siikakeiton. Syötiin ennen lähtöä. Ulosmenoväylällä, joka on kapea, oli ruuhkaa, koska partiolaisten ohjaamia veneitä tuli monta vastaan. Tuuli ei ollut paha, mutta vastainen. Pian alkoi sataa. Satoi sitten 7 tuntia eli lähes koko matkan ajan. Näkyvyys oli tosi huono. 10 metrin väylällä vastaan tuli yksi laiva. 13 metrin väylän ylityksessä kaksi laivaa tuli vastakkain, risteilijäalus suorastaan pysähtyi. 9 metrin väylällä nähtiin kaksi laivaa. Vastaantulevia virsikirjalla ajavia purjeveneitä ja moottoriveneitä  tuli vastaan paljon. Eli hyvin vilkas liikenne. Kippari huomasi loppumatkasta, että alkuperäinen määränpäämme Paraistenportti ei ole ehkä hyvä huomisella tuulella ja voi olla myöskin täysi. Niinpä rantauduimme 20.30 Airistoon, joka on iso ja suojainen satama. Vaatteet ja merikortitkin kuivumaan. Syötiin aamullista siikakeittoa taas.  Ja huomenna mennään kylään!

29.7.2013 maanantai Helena

Ristikarin kalasatama (Pyhämaa) - kustavin Lootholma

Lämmin, aurinkoinen aamu. Vierasveneitten porukat piirittivät verkoilta saapunutta kalastajaa ja siika, ahven kävivät kaupaksi, förstikin toi Ilonaan komean siian. Ristikari on yhden ison troolarin (silakkaa) ja useamman pienen kalastajapaatin kotisatama, jossa huoltorakennuksessa jäähdytysvälineet (jäämurske ym.). Sumurintama nousi lännestä ja pian ennen sen hälvenemistä pujahti yksi vene (Kristiinankaupungista) sisään, sanoivat matkan Uudestakaupungista olleen tukala sumun takia. Sumu hälveni ja naapurit lähtivät. Satama-altaassa on varmasti miljoona pikkukalaa (salakoita tms.). 

Satamaa voi lämpimästi suositella tätä reittiä purjehtiville, jotka eivät välttämättä halua mennä Raumalle tai Uuteenkaupunkiin. 

Tuuli navakka etelän puolelta, joten koneella eteenpäin. Puksuttelimme Uudenkaupungin sisäänajoväylän ohi kohti Kustavia johtavalle väylälle. Edestä nousi uhkaavannäköinen  sumurintama. Katsoimme perääntymispaikan valmiiksi ja jatkoimme matkaa. Pikkuhiljaa sumu alkoi hälvetä, joten ei tarvinnut perääntyä. Päästyämme Kustavin saariston tunnetuimpaan salmeen, Ströömiin, nostimme maljan Selkämeren selätykselle (toistamiseen). 

Pohjanlahti on varsin raju lahti siinä mielessä, että saariston suojaa on harvassa. Tämän reissun aikana oli pohjoisessa kovat tuulet, joten tulimme sen kokeneeksi. Nyt olemme siis tulleet Saaristomeren suojaisaan helmaan. 

Ströömin luoteispäässä on Lypyrtin saari, jonka Alastaloon Volter Kilpi sijoitti tiiliskiviromaaninsa (Alastalon salissa) tapahtumat. Kippari luki tuon kirjan alkuvuodesta 2004 lonkan ollessa p-na. Kirja oli älyttömän hieno, mutta minun osalta se vaati tuollaisen erityistilanteen, että aikaa oli, eikä muuta voinut tehdä.

Päivittelimme reissun aikana, että tämähän on ollut harvinaisen yksinkertainen reissu. Tällä kertaa yllätys oli se, että Kustavin Lootsalon kahdesta vierasvenelaiturista partiolaiset olivat varanneet 1,5 ja loppu 0,5 oli täynnä. Onneksi paikan päiväruokailijoille varatusta laiturista löytyi Ilonan mentävä aukko. Kun lisäksi söimme kunnolla eli Helenan häränpihvit, saimme luvan olla huomena niin kauan, että ehdimme pyöräillä Kustaviin ja takaisin.

Sunnuntaina 28.7. Paavo