Lauantai 6.7. Paavo
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Tornio 6. Heinäkuuta
Valmistauiduimme Tornioon lähtöön: kaasupullo on vaihdettava, koska Sverigessä on eri standardi ja finska ölburkarna och vinflaskorna täytyi viedä vaihtoon. Saimme lopulta kiinni taksin, joka vei meidät huoltoaseman (kaasu) kautta keskustan ostariin. Olimme juuri tehneet kaiken kattavat ostokset, kun Pekka (oikeasti Per) tuli paikalle. Kävimme katsastamassa Tornion vanhan puukirkon vuodelta 1686. Kirkko on todella käymisen arvoinen paikka. Syykin käyntiin on selvä, sillä kirkon rakensi liminkalainen Matti Joosepinpoika Härmä. Försti kun sattuu olemaan liminkalainen ja o.s. Härmä! Toinen kulttuurikohde oli Lars Sonckin suunnittelema jugendtalo. Tarinan mukaan Sonck olisi hävinnyt merkittävän summan paikalliselle merkkimiehelle ja kuittasi velan talon piirrustuksilla, tiiä häntä. Pekka (förstin serkku) vei meidät kotiinsa Ruotsin puolelle Tornionjokea Revonsaareen, Kukkolankosken lähelle ja tarjosi mahtavan illallisen: hirvipaistia pottujen, porkkanoiden ja parsakaalin kera. Illansuussa Pekka toi meidät vielä takaisin satamaamme lähelle Outokummun terästehdasta. Saunaan. Olemme nyt matkan käännepisteessä, huomenissa alkaa paluumatka ja siirrymme Ruotsin puolelle. On puoliyö ja aurinko paistaa edelleen. Tänne olemme tulleet valoa kohti, nyt alkaa valon suhteen päinvastainen kehitys.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Morjens! Lienee syytä onnitella? käännepisteestä. Onhan se luonnonlaki tuo päivän lyheneminen jussin jälkeen ja valon väheneminen eteläänpäin mennessä.
VastaaPoistaTänään oli oikein mukavat Viljan rippijuhlat, Vilja kauniina, Jutilassa mahtavan maukkaat tarjoilut. Minä lähden huomenna kohti Saukkosaarta, jossa tiedän olevan astetta hämärämpää iltaisin. Oon kyllä nauttinut lakeuden valosta kuten myös Tampereen vieraat ensin Maarit ja tänään Mikko ja Karolina.
Höåns förtjusande mö! Goda vinder! Kirsti
Hieno homma! Nyt sitten jokainen päivä alamäkeä lasketellen. Seuraan mielenkiinnolla alkaako päivämatkat pidentyä ja nopeudet nousta (tietty tuulista kiinni), kuten kävi Arandalla siinä vaiheessa, kun nokka kääntyi Kemistä kohti Helsinkiä :-). Malttia siis ja tietoista mahtavan seikkailun jatkoa hienoa Höga Kustenia pitkin kohti etelää.
VastaaPoistaTänään testasin Kainuunmerellä ensi kertaa jigiä, kun oli katiskassa jäänyt tyhjennysluukku aukia, eikä "ansassa" ollut yhtään ahventa. Eilen sentään vajaat kymmenen filekelpoista. Siispä järvelle ja kas kummaa pienen testailun jälkeen tärppäsi - ensin kohtuullinen ahven ja sitten mittakuha (perattuna n. kilonen)! Ihme vempain. Huomena siis syödään kuhaa joka jo jääkaapissa nahattomana fileenä.
Iloisia tuulia kohti etelää - ootte te aika "seppiä", sanos Lapinmies.
Matkaa edelleen myötäeläen Pekka ja parempi puoliskonsa Päivi