Yhä musiikki soi.
Eilinen sääennustuksineen sai förstin jo epätoivoiseksi. viime yönä snurra herätti förstin klo 2.15. Kippari meni klo 6 katsomaan tilannetta. Aivan liian kova tuuli ( oli ollut Ilmatiteen laitoksen mukaan 13 m/s Valassaarilla). Nukuttiin vielä. Käytiin tapaamassa yhdessä poukamassa pienessä laiturissa olevaa venekuntaa. Ihana Irlannin terrieripentu. Kippari oli lintuharrastaja, rengastanut helmipöllöjä täällä ja laittanut tuulihaukoille pönttöjä. Kertoi, että Valassaarten hoitaminen on aivan hunningolla. Senaattikiinteistöt aikoo purkaa hänen mukaansa vanhat talot täältä. Laitureita ei hoideta. Vaasainen naapuriveneemme kipparikin oli eilen aivan tuohtunut, että poiju oli laitettu kivikkoon , siihen johon mekin ajettiin, ja aikoi valittaa siitä. Saarella ei ole kuulemma isäntää enää, sen jälkeen kun merivartiosto lähti.
Tuuli aamupäivällä edellen. Förstiä jännitti, kun kippari sanoi, että voitaisiin lähteä. Försti meni nukkumaan tuulen suojaan heinikolle, maa oli niin lämmin, tuntui kuin maa olisi hengittänyt, tuulen humina kuului puista ja aaltojen tyrskyt rantakivikosta, mutta försti nukkui sikeästi hetken. Lähdettiin sitten adrenaliinit koholla klo 12.30. Förstillä, koska irrottautuminen laiturilta kylkikiinnityksestä tuulen puolella jännittävä. Kipparilla, koska väylä eteläkautta epämääräinen, ei merikortissa eikä navigaattorissa. Mutta oli viitoitettu. Jännittävä ajaminen Malskärin saarten läpi. Merivirrat salmissa voimakkaita. Sen jälkeen maininki vasta pääsi voimiinsa. Avattiin keulapurje, mutta tuuli olikin heikko. Ei vetänyt, mainingit vain paukuttivat sitä. Oli kova sivumaininki. Försti ei meinannut pysyä hetkeäkään navigaattorin edessä istumassa, kun piti sitä tarkistaa. Sitten väylä kääntyi maininkien suuntaan myötäiseksi, sivumyöntäinen tuuli nousi. Hyvää menoa pari-kolme tuntia purjeella. Raippaluodon silta rupesi näkymään jo 10 mailin päästä. Rantauduttiin klo 19.15.
Sitten syömään ja tanssimaan. Jee. Ollaan kierretty Perämeri ja ylitetty Merenkurkku.
21.7.2013 sunnuntaina Helena
Urhea Ilona! Täällä yksi rantautunut ja urbanisoitunut tähän saakka unplugged Mari. Luin vasta eilen blogianne, luin ja itkin ja nauroin ja jännitin ja ihan muutamassa kohdassa kadehdinkin. Että meillä voi olla noin iso merenpohjukka ja noin paljon satamia ja sattumia niiden suojissa. Merenkäyntiin olen itsekin saanut tutustua noilla leveyspiireillä, mutta viivottimella vedetyillä reiteillä: kipparimme Kari Lumme joitain vuosia sitten veti ensin yhden viivan Pietarsaaresta Uumajaan, ja sitä ajaessa tutustuin ainoan kerran elämässäni merisairauteen, mikä ilmeni vain nukkumisena - koko matkan Pohjanlahden yli. Uumajan suojissa sitten kippari veti uuden viivan sieltä suoraan Maarianhaminaan, jolloin me miehistö kapinoimme. Niinpä hivuttauduimme länsirantaa Höga kustenia hipoen ja vuonoissa leväten Härnösandiin ja Örnsköldsvikiin (en muista järjestystä). Mutta oli sikäläisissä tuulissa tempoilemista!Ja lämpötilojen vaihteluissa sopeutumista.
VastaaPoistaOlen niin iloinen Ilonan puolesta ja kiitollinen antamastanne Suomen ja Ruotsinkinpuolen kulttuuriperinnön kurssista. Tervetuloa takaisin kotiapäin. Seuraan tästedes tuloanne silmä kovana ja palkeet auki,
terveisin viikon varrella Ellin ruffhäxanakin piipahtava Mari
Tervetuloa Suomeen! Ollaan seurattu jännittävää, vaiherikasta ja keleiltään tosi vaativan oloista matkaanne. Hienosti olette selvinneet, jota tosin emme kyllä epäilleetkän onhan teillä aikamoinen kokemus ja vene tuttu ja turvallinen.
VastaaPoistaOnhan tuo Pohjanlahti melkoisen iso ja vaativa kierrettäväksi eikä sitä ole täältä etelästä katsootuna tajunnutkaan. Ollaan itsekin mietitty vastaavaa reissua ja on nämä teidän mainiot kuvaukset avanneet silmiämme. Voipi olla, että Vaasa - Högakusten riittänee meille.
Istutaan nyt Vänön kallioilla ja katsellaa länteen ja itään meneviä harvoja veneitä jotka puskevat 13ms pohjoistulessa eteenpäin. Tultiin tänne eilen Hangosta ja silloinkin tuuli kovaa ja kryssi oli aika rankka. Tänään huilaillaan ja sitten jatketaan länteen. Hyvää ja lämmintä (lupailee Forecakin) kotimatkaa toivoo Aslak ja Maria