Getskär/Renskär - Luulaja

Tänään oli jonkin sortin kulminaatiopäivä. Försti myöntää, että hän haluaisi jo pitää kiirettä kotiin pääsemiseksi. Myöskin kipparilla ja förstillä on erilainen päivärytmi, försti iltauninen ja kippari aamu-uninen. Tänäänkin försti oli ollut jo pari tuntia hereillä ennenkuin  kippari heräsi herätyskellon soittoon.  Toinen juttu on perinne, joka on jatkunut  pitkään. Försti on lukenut mukana olleista kirjoista, että kapteeni on määrännyt vanhoilla purjealuksilla täysin. Perinne on jatkunut tähän päivään asti myös pienemmillä purjealuksilla. Tosin demokratia on lisääntynyt ja miehistö voi nykyisin tehdä ehdotuksia.  Försti tutki aamulla reitin Luulajaan, joka on pakollinen käyntipaikka, jotta saataisiin puuttuvat merikortit.  Försti ei saanut yhteyttä internettiin ja katsoi tutun ruotsalaisveneen kipparin käsinkirjoittaman sääennusteen täksi päiväksi: Luleå  FM SW 4 sadetta, EM SW 4 kovempaa sadetta. Ystävällinen teko häneltä, toi illalla.

Niin sitten lähdettiin pikku sateessa ja pikku tuulessa, luuli försti. Kun päästiin suojaisen poukaman niemen taakse, paljastui totuus. Kova merenkäynti ja kova tuuli. Tuuli täysin vastainen, mikä toki oli tiedossa. Försti pyysi kaksi kertaa, että palataan takaisin. Kippari ei suostunut. Mentiin moottorilla kahta solmua, mutta Ilonan moottori ei kertakaikkiaan vedä sellaisessa aallokossa ja tuulessa. Aallokko oli kamala. Avattiin keulapurjetta vähän, kun  väylän suunta vähän muuttui, jotta meno tasaantuisi. Eipä juuri, vauhti vähän lisääntyi,  aallokko pärski jopa sprayhoodin yli. Försti yritti käydä satamakirjasta katsomassa, olisiko aikaisempia rantautumispaikkoja. Ei löytynyt. Försti päätti, että jos päästään Luulajaan, hän lähtee junalla sieltä kohti Helsinkiä.

Vettä satoi, Pekan tekemät istuinaluset lämmittivät pyllyä, kylmä kuitenkin, päästiin vähän loivemmalle väylälle, katsottiin toisiamme ja försti kysyi kipparilta: Får det vara? Ei ymmärtänyt. Tietenkin  saaristolaikonjakit lämmikkeeksi.  Kippari sanoi, että meidän pitää keskustella tänään.

Pitkän ajon jälkeen päässtiin Luulajan sisäänajoväylälle, joka on pitkä. Purje veti. Keskusteltiin.  Försti pinnassa, kun eteen jäi moottorivene seisomaan ja kannelta huitoi mies. Moottoriongelma. Saatiin heille heitettyä köysi ja lähdettiin hinaamaan. Ilona ei tahtonut jaksaa vetää, isohko vene. Mies huusi ison laivasataman kohdalla, että voisimme hinata heidät sinne. Niin tehtiin.

Tultiin Luulajan satamaan 9 tunnin  purjehduksen jälkeen, onnellisina, förstkin päätti jatkaa. Hinaamamme vene tuotiin sjöassistant-veneen kyljessä aallonmurtajasta,vilkutettiin. Tavattiin oululaismies, joka oli myöskin päättänyt lopettaa purjehtimisen matkalla Maakallasta Ruotsiin tänä kesänä ja tuuli oli ollut 15 m/s. Hänen vaimonsa on heidän veneensä kippari. No, me molemmat olimme jo kuitenkin päättäneet jatkaa. Meillä tuuli oli 13m/s. Katsottiin myöhemmin netistä. Perämeren aallot ovat kovat, jos tuulee etelästä tai lounaasta. Syömässä sataman ravintolassa, kiinalainen, ruoka maistui

Smör mor, jul sex kommer tillbaka. Voi äiti, joulukuusi palaa. Ruotsia  on vaikea puhua.

9.7.2013 tiistaina Helena