sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Ristikarin kalasatama (Pyhämaa) - kustavin Lootholma

Lämmin, aurinkoinen aamu. Vierasveneitten porukat piirittivät verkoilta saapunutta kalastajaa ja siika, ahven kävivät kaupaksi, förstikin toi Ilonaan komean siian. Ristikari on yhden ison troolarin (silakkaa) ja useamman pienen kalastajapaatin kotisatama, jossa huoltorakennuksessa jäähdytysvälineet (jäämurske ym.). Sumurintama nousi lännestä ja pian ennen sen hälvenemistä pujahti yksi vene (Kristiinankaupungista) sisään, sanoivat matkan Uudestakaupungista olleen tukala sumun takia. Sumu hälveni ja naapurit lähtivät. Satama-altaassa on varmasti miljoona pikkukalaa (salakoita tms.). 
Satamaa voi lämpimästi suositella tätä reittiä purjehtiville, jotka eivät välttämättä halua mennä Raumalle tai Uuteenkaupunkiin. 
Tuuli navakka etelän puolelta, joten koneella eteenpäin. Puksuttelimme Uudenkaupungin sisäänajoväylän ohi kohti Kustavia johtavalle väylälle. Edestä nousi uhkaavannäköinen  sumurintama. Katsoimme perääntymispaikan valmiiksi ja jatkoimme matkaa. Pikkuhiljaa sumu alkoi hälvetä, joten ei tarvinnut perääntyä. Päästyämme Kustavin saariston tunnetuimpaan salmeen, Ströömiin, nostimme maljan Selkämeren selätykselle (toistamiseen). 
Pohjanlahti on varsin raju lahti siinä mielessä, että saariston suojaa on harvassa. Tämän reissun aikana oli pohjoisessa kovat tuulet, joten tulimme sen kokeneeksi. Nyt olemme siis tulleet Saaristomeren suojaisaan helmaan. 
Ströömin luoteispäässä on Lypyrtin saari, jonka Alastaloon Volter Kilpi sijoitti tiiliskiviromaaninsa (Alastalon salissa) tapahtumat. Kippari luki tuon kirjan alkuvuodesta 2004 lonkan ollessa p-na. Kirja oli älyttömän hieno, mutta minun osalta se vaati tuollaisen erityistilanteen, että aikaa oli, eikä muuta voinut tehdä.
Päivittelimme reissun aikana, että tämähän on ollut harvinaisen yksinkertainen reissu. Tällä kertaa yllätys oli se, että Kustavin Lootsalon kahdesta vierasvenelaiturista partiolaiset olivat varanneet 1,5 ja loppu 0,5 oli täynnä. Onneksi paikan päiväruokailijoille varatusta laiturista löytyi Ilonan mentävä aukko. Kun lisäksi söimme kunnolla eli Helenan häränpihvit, saimme luvan olla huomena niin kauan, että ehdimme pyöräillä Kustaviin ja takaisin.
Sunnuntaina 28.7. Paavo

3 kommenttia:

  1. Hellurei täältä stadista,
    toivottavasti seilaatte ja nautitte järjellä ja tunteella viimeinkin saariston suojissa!
    Tosiaan, täällä kotimaisemissa ehtii kyllä olla ja toistaa tuttuja tapojaan vaikka kuinka!
    Onneksi (talvi)uintikausi alkaa jo kuukauden kuluttua, syyskuun alussa, miettii lomansa lopettanut, kaupungin kareille kurvannut Jatta

    VastaaPoista
  2. Espoostadin friidu liittyy talviuinnin odottelijoihin ja toivottaa tervetulleeksi sieltä Kustavin kanjoonista kotia kohti! Itse palasin juuri Loviisan purjehdukselta Ellin kyydissä. Uintivedet lämmenneetainakin Suomenlahdella - lapset ja minä pulikoimme nahkamme suloisen suolaisiksi.Nythän teillä ei sitten olekaan pitkästi taaperrettavaa, on hienoja ulkoreittejä joilla ohitella kaupunkisatamia, jos ei huvita enää tutut maisemat.
    Näkemsiin pian t mari

    VastaaPoista
  3. Minä luulin (vuosia sitten) käyneeni Pohjanmerellä Ilonalla, kun purjehdin Kustaviin.Mutta nyt försti sanoo, että se onkin jo saaristomerta;försti on varmaan oikeassa.
    Kustavissa mulle tapahtui jännä kokemus: olin laskemassa ankkuria suojaiseen poukamaan kun kumiveneen hinausköysi kiertyi potkurin akselin ympärille.Jouduin tekemään useamman sukelluksen ja sain potkurin vapaaksi.Se oli jännä kokemus ja onneksi vesi oli suht lämmintä.
    Volter Kilven Alastalo-romaanissa kerrotaan myös erittäin hienosti ja perusteellisesti piipunpolton jalosta taidosta; vieläkö kippari polttaa piippua (siis vain purjehtiessa)?
    T. Hannu

    VastaaPoista